#Ysikuutosen alkufiilikset

Biitsiä, viinejä ja klassikkoautoja ;)

Lauantai 14.3. merkittäköön historiankirjoihin meidän yhteisen #ysikuus-tempauksen starttipäivänä. Mie palasin edellisenä yönä Italiasta, joten lauantaiaamu meni matkalaukkua purkaessa. Itse asiassa lauantai meni muutenkin "himmaillessa", sillä kävin hakemassa koiran ja vein samalla reissulla tuliaisia sukulaistytöille. Sunnuntai olikin sitten vauhdikkaampaa menoa ;)

Yksi lomapäivä vierähti rattoisasti
Frontignano di Ussitassa.

Loma tuli kyllä tarpeeseen ja ihanan ystäväni Jennin kanssa vietettiin melkoista aktiivilomaa. Käytiin leikkimässä albertotombia ja kallepalandereita lähiseudun laskettelukeskuksessa, maisteltiin sofistikoituneesti viinejä ja käyskenneltiin rannalla.

Kevään ensipolkaisu

Mutta tosiaan, jahka lomapölyt oli saatu karistettua, oli katupölyn aika :D Sunnuntaina oli ihastuttava auringonpaiste koko Suomessa. Turhaan sitä nököttää sisälläkään, kun voi lähteä pyöräilemään ympäri kaupunkia. Miulla on aina vähän sellaista suuruudenhullun vikaa. Tässä se ilmenee hyvin. Ei voinut aloittaa maltillisesti, lyhyellä totuttelulenkillä, vaan heti piti saada 20km rikki :D Sama pätee siihen, että jos lähden fillaroimaan yksin, en malta ajella rauhallisesti. Eli ihan hyvää tahtia tuli pidettyä. Kyseinen reitti on aika mäkistä, joten se selittänee leppoisan oloisen keskinopeuden :)

Auringonlaskun ratsastajat ;)

Fillaroinnin lisäksi oon kunnostautunut tekemään pitkiä lenkkejä koiran kanssa ja viikoittainen annos "turpaterapiaakin" piti tietysti saada ratsastuksen merkeissä :)

Miten meidän #ysikuutosen aloitus on muuten vaikuttanut kuin melkoisella kimpoilureippailulla paikasta toiseen? Paljonkin. Oon panostanut siihen, että ruokailut pysyvät säännöllisinä ja vedenjuontiin tulee kiinnitettyä tarkemmin huomiota. Alkumittaus palautti mieleen syyn, miksi tähän on ryhdytty.

Tiedostan sen, että oon ollu paremmassakin kondiksessa, mutta ei nykykunnosta murehtiminen mitään auta. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen ja tehdä parhaansa tavoitteen saavuttamiseksi. Ja suurin tavoite on toki se, että tästä jää elämäntapa - edellisistä opeista ei elämäntavoiksi selkeästikään ollut.

Joni:

Kotkan kaunista, keväistä luontoa.

Hakkaa tyhjää ehkä nyt, mutta eihän tässä vaiheessa fiiliksiä oikein ole kerinnyt kertyä. Tuntuu hyvältä, kun on alkanut juoda vettä säännöllisesti ja tavallaan oudolta kun opettelee uusia ruokailumalleja. Lähtötasomittaukset eivät sinänsä tuoneet muuta kuin herätyksen. Tavallaan hyväksynnän siitä, että tästä lähtee projekti ja tavoitteita kohti mennään.

Onhan tää siistiä, jos parin päivän vedenjuonnin ja oikein syönnin perusteella oma vireystila muuttuu noin paljon. Mitä se sit on kun maali, eli uusien elämäntapojen omaksuminen häämöttää?