Miten meni noin niinku omasta mielestä...?

Vastauksena otsikolle: Ihan päin peetähän tässä on mennyt. Moni asia. Todella moni. Avaamatta yhtään enempää yksityiskohtia, sanottakoon, että kulunut vuosi on ollut monin tavoin aivan hanurista. Paljon on vettä virrannut Kymijoessa, ja onneksi tulee virtaamaankin.

Totuus on se, että kaikki se duuni, mitä paremman kunnon ja hyvän olon saavuttamiseksi tein, valui kuin vesi sormien lävitse. Mitä on jäljellä? Paska fiilis epäonnistumisesta, ällötys kertyneistä kiloista, harmitus "kutistuneista" vaatteista ja helvetin iso harmitus siitä, millaiseksi peilikuva on muuttunut.


Tuo peilikuva onkin kinkkisempi homma. Omaa laihtumista ei meinaa peilikuvasta erottaa, ei sitten millään. Mutta ei lihomistakaan. Siksi niitä aloituskuvia suositellaan otettavaksi. Niistä sen eron huomaa. Ja vaatteista. Mutta harvemmin peilistä.

Oon käsitellyt näitä asioita päässäni melko paljon. Syitä ja seurauksia. Motivaation puutetta. Itseni dissaamista ja aliarvioimista. Miksi pitää haukkua itsensä? Miksi aiheuttaa entisestään huonompaa fiilistä itsensä suhteen? Miksi vaa'an lukema määrittelee omaa itseä enemmän kuin mikään muu - eihän se ole sama kuin mitä olen ihmisenä!

Opettelen edelleen: opettelen olemaan itselleni armollisempi, tyytyväinen siihen mitä olen. Elämä on kuitenkin matka, joka päättyy joskus. Ei kukaan ole "valmis" juuri tänään. Yritän ottaa vastoinkäymiset oppina - harva oppii voitoista mitään. Häviöt ja tappiot ne opettavat. Ja usko tai älä - nyt se oma "taistelutahto" on suurempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Kulunut vuosi on varmasti ollut opettavaisempi kuin yksikään aiempi. Tiedän miten eri vastoinkäymiset ovat vaikuttaneet, mikä laukaisee tarpeen tunnesyömiseen, miten kaupan hyllyltä valikoituu suklaalevy tai karkkipussi ihan huomaamatta ostoskoriin. Ja tasan tarkkaan tiedän, miten pitäisi syödä. Vaan kun mieli ei aina tottele...

Tiedän, että en ole keskittynyt. Fokus on sana, joka pitäisi muistaa jokaisena päivänä. Ja asioiden tiedostaminen: miksi teen kuten teen? Jokainen suupala pitäisi olla harkittu ja tiedostettu. Kun keskittyminen herpaantuu, tapahtuu asioita, joita ei pitäisi.

Blogia ei ole tullut päivitettyä sitten maaliskuun. En tiedä onko tällä enää lukijoitakaan, mutta aion jatkaa kirjoittamista. Jos blogin pitäminen auttaa mua pysymään fokuksessa, niin aina parempi. Ja samalla jos voin olla jollekin vertaistukena, olen sitä mielelläni. Harva onnistuu yksin, harva onnistuu ensimmäisellä yrityksellä. Miulla yrityksiä on varmaan takana jo useampi kymmenen. Mutta tavoite on selvä: mie haluan muuttua - ja muuttaa elämäntapani. Mie en halua jojoilla painoni kanssa vuodesta toiseen. Ja miehän saavutan sen.

#Ysikuutosen alkufiilikset

Biitsiä, viinejä ja klassikkoautoja ;)

Lauantai 14.3. merkittäköön historiankirjoihin meidän yhteisen #ysikuus-tempauksen starttipäivänä. Mie palasin edellisenä yönä Italiasta, joten lauantaiaamu meni matkalaukkua purkaessa. Itse asiassa lauantai meni muutenkin "himmaillessa", sillä kävin hakemassa koiran ja vein samalla reissulla tuliaisia sukulaistytöille. Sunnuntai olikin sitten vauhdikkaampaa menoa ;)

Yksi lomapäivä vierähti rattoisasti
Frontignano di Ussitassa.

Loma tuli kyllä tarpeeseen ja ihanan ystäväni Jennin kanssa vietettiin melkoista aktiivilomaa. Käytiin leikkimässä albertotombia ja kallepalandereita lähiseudun laskettelukeskuksessa, maisteltiin sofistikoituneesti viinejä ja käyskenneltiin rannalla.

Kevään ensipolkaisu

Mutta tosiaan, jahka lomapölyt oli saatu karistettua, oli katupölyn aika :D Sunnuntaina oli ihastuttava auringonpaiste koko Suomessa. Turhaan sitä nököttää sisälläkään, kun voi lähteä pyöräilemään ympäri kaupunkia. Miulla on aina vähän sellaista suuruudenhullun vikaa. Tässä se ilmenee hyvin. Ei voinut aloittaa maltillisesti, lyhyellä totuttelulenkillä, vaan heti piti saada 20km rikki :D Sama pätee siihen, että jos lähden fillaroimaan yksin, en malta ajella rauhallisesti. Eli ihan hyvää tahtia tuli pidettyä. Kyseinen reitti on aika mäkistä, joten se selittänee leppoisan oloisen keskinopeuden :)

Auringonlaskun ratsastajat ;)

Fillaroinnin lisäksi oon kunnostautunut tekemään pitkiä lenkkejä koiran kanssa ja viikoittainen annos "turpaterapiaakin" piti tietysti saada ratsastuksen merkeissä :)

Miten meidän #ysikuutosen aloitus on muuten vaikuttanut kuin melkoisella kimpoilureippailulla paikasta toiseen? Paljonkin. Oon panostanut siihen, että ruokailut pysyvät säännöllisinä ja vedenjuontiin tulee kiinnitettyä tarkemmin huomiota. Alkumittaus palautti mieleen syyn, miksi tähän on ryhdytty.

Tiedostan sen, että oon ollu paremmassakin kondiksessa, mutta ei nykykunnosta murehtiminen mitään auta. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen ja tehdä parhaansa tavoitteen saavuttamiseksi. Ja suurin tavoite on toki se, että tästä jää elämäntapa - edellisistä opeista ei elämäntavoiksi selkeästikään ollut.

Joni:

Kotkan kaunista, keväistä luontoa.

Hakkaa tyhjää ehkä nyt, mutta eihän tässä vaiheessa fiiliksiä oikein ole kerinnyt kertyä. Tuntuu hyvältä, kun on alkanut juoda vettä säännöllisesti ja tavallaan oudolta kun opettelee uusia ruokailumalleja. Lähtötasomittaukset eivät sinänsä tuoneet muuta kuin herätyksen. Tavallaan hyväksynnän siitä, että tästä lähtee projekti ja tavoitteita kohti mennään.

Onhan tää siistiä, jos parin päivän vedenjuonnin ja oikein syönnin perusteella oma vireystila muuttuu noin paljon. Mitä se sit on kun maali, eli uusien elämäntapojen omaksuminen häämöttää?

Älä tuomitse, jos et tiedä

Kaikkitietävät tuomitsijat on se ihmisryhmä, joka saa kierrokset nousemaan. Olin vastikään erään tällaisen kanssa tekemisissä. Hän ei suinkaan tuominnut minua, vaan hän hyökkäsi ystävääni vastaan. Yhtään sen enempää erittelemättä ystäväni menneitä vuosia tai kokemuksia, uskallan sanoa, että rankkaa on ollut. Todella rankkaa.

Ja nyt tämä tuomitsija otti asiakseen kertoa minulle, että ystäväni pitäisi tehdä jotain itselleen. AIJJUMALAUTA! Kenenkään, EI KENENKÄÄN tarvitse ryhtyä arvostelemaan toisten tekemisiä. Luulisi siinä oman navan ympäristössä olevan ihan tarpeeksi ihmeteltävää.

Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen heti yhteydenoton jälkeen, olisi tekstissä todennäköisesti aika reippaasti sensuroitavaa. Ja joku voi miettiä, että mitä se nyt kimpoilee siellä näytön ääressä... Kirjoitan siksi, että näitä "törmäyksiä" tulee eteen turhan usein. Mikä tarve ihmisillä on kommentoida toisten elämää? Varsinkin, jos eivät tiedä, mistä puhuvat?

Kyllä miekin olen kuullut itsestäni jos jonkinlaisia juttuja. Julkinen työ on tavallaan suodattanut omat ajatukset siihen, että voin kuulla tai lukea kaikenlaista paskaa itsestänikin, enkä välttämättä reagoi mitenkään. Toisaalla joidenkin ääliöiden on pakko levittää paskajuttuja, jotta saisivat pönkitettyä omaa itsetuntoaan. Ja sitä mie en käsitä. En oo koskaan käsittänyt.

Mikä meistä suomalaisista tekee tällaisia? Miksi pitää puuttua toisten elämiin, kun omassakin olisi ihan varmasti "tekemistä"? Miksi jotkut ovat ihmisarvoltaan mukamas vähempiarvoisia kuin toiset? Mitä jos huolehdittais vaan niistä omista asioista?

Mind your own business!

#Ysikuus starttaa

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tuntuu kuin olisitte tunteneet koko ikänne? Toivottavasti, sillä onhan tuollaisiin ihmisiin mahtavaa tutustua! Mie tein tuttavuutta samanhenkisen ihmisen kanssa kaksi viikkoa sitten.

Mikkelissä ajettiin SM Vaakuna-ralli 20.-21.2. ja mie pääsin pitkästä aikaa mukaan ralliradioon. Niille, jotka eivät tähän mahtavaan formaattiin ole tutustuneet kerrottakoon, että ralliradiossa siis seurataan kilpailun kulkua sekä studiosta että maastosta. Mie olin studiossa Pakarisen Jonin kanssa, jota en ollut entuudestaan tavannut, vaan eipä tuo menoa haitannut! Tultiin todella hyvin juttuun ja ollaan päivittäin tekemisissä.

Joni on sellainen ihminen, joka parin päivän työkokemuksen perusteella tuntui jotenkin todella tutulta. Molemmat olemme olleet paremmassakin kunnossa kuin nyt, joten päätettiin tehdä asialle jotain. Ja tässä se tulee: #YSIKUUS

Kolmen kuukauden kickstart

Meidän oma haaste pitää sisällään nimensä mukaisesti 96 päivää (aika ylläri, eikö). Se käynnistyy reilun viikon kuluttua 14.3. ja jatkuu juhannukseen, 18.6. asti. En oikeastaan haluaisi puhua haasteesta tai projektista, sillä tarkoitus on löytää hyvä tekemisen meininki ja jatkaa samalla linjalla ysikuutosen (älä vaan sekoita Saabiin) jälkeenkin. Ei siis mitään hampaat irvessä puurtamista tai kaloreiden laskemista, vaan rentoa tekemistä. Oikeastaan tää toimii parhaimmillaan kickstarttina.

Tarkoituksena on syödä puhdasta, mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Meillä on ruokavaliorunko, jota noudatamme. Siihen ei kuulu vilja-, maito- tai sokerituotteet. Ainakin alussa seurataan myös tarkasti kuinka paljon ruokaa menee kitusiin. Mitään ehdotonta tiukkaa dieettiä ei noudateta, sillä ei sekään toimi, jos puhutaan elämäntapamuutoksesta. Pienet herkkuhetket ja juhlat kuuluvat asiaan. Tärkeintä on, ettei jää niin sanotusti ryyppy päälle.

Liikunnalliselta puolelta tavoitteena on löytää ilo tekemiseen. On kyse sitten kävely- tai juoksulenkistä, työmatkapyöräilystä, ratsastuksesta tai vaikka lätkä- tai salitreeneistä, tärkeintä on, että liikunnasta nauttii. Kyllä meillä on tietty määrällinen tavoitekin liikuntamäärille, mutta en nyt jaksa tyhjentää koko Ysikuutosen pajatsoa kerralla... Eikä sitä tiedä, vaikka haastaisimme toisemme kokeilemaan jotain uusia lajeja  :)

Välimatkaa on lähes 250 kilometriä, joten kovin usein emme pääse tapaamaan. Onneksi on sosiaalinen media ja kaikki muut härpäkkeet, joilla yhteydenpito pysyy aktiivisena. Tilivelvollisuus molemminpuolin takaa sen, että pysytään ruodussa.

Miun ajatuksia on blogi täynnä, mutta sen voin kyllä sanoa, että ootan tätä Ysikuutosta innolla! Ja niin odottaa Jonikin. Tässä miehen kommentit ennen starttia :)

Joni:

Mulle tän ”tempauksen” perusajatus on se, että saan vihdoin muutettua mun elämäntavat sellaisiksi, että pystyn olemaan aktiivinen ja perus iloinen. Mä haluan pysyä terveenä ja olla aktiivinen isä ja esimerkki mun lapselle. Nyt mä en sitä ole ja mä ymmärrän sen esimerkin vaikutuksen.

Taustalla mulla on urheilua, joten sinänsä tää on miellyttävää kun tietää, mitä tuloksia voi saada aikaan kun on paremmassa kunnossa ja voi hyvin. Mulla on jumalaton tarve näyttää itelleni, et mä pystyn saamaan elämästäni ja kropastani otteen. Mulla on jumalaton tarve voida hyvin ja nauttia. En erityisesti juo enkä oo koskaan tupakoinu, joten mulla kyseessä on lähinnä ryhdistäytymisessä ja ruokailuvalinnoista.

Ens kuun jälkeen on toukokuu... #asenne

Elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Joskus voi olla vaikeaa löytää syytä hymyyn. Se kuuluu elämään. Ei aina tarvitsekaan hymyillä.

Mutta asenne ratkaisee. Elämän varrella voi kaatua monta kertaa, tärkeintä on se, että nousee omin jaloin ylös ja mitä tapahtuu nousemisen jälkeen. Siinä kysytään asennetta. Vaikeissa tilanteissa voi miettiä vaikka, voisiko siitä seurata jotain hyvää. Tiedättehän: kun yksi ovi sulkeutuu, vähintään toinen avautuu jossain.

Miun viimeinen puoli vuotta ei oo todellakaan mennyt putkeen. Enemmänkin vihkoon. Toki ne opit kannattaa ammentaa, joita on ammennettavissa, joten miksi jäisin kiinni menneeseen? Miksi en keskittyisi tulevaan ja antaisi sille mahdollisuutta?

Jotkut kaverit ihmettelevät miun positiivista asennetta. Mie ja veljeni ollaan saatu sellainen kasvatus ja elämänasenne, että yritetään löytää asioista ne hyvät puolet. Tuo otsikko onkin erityisesti kevättalvella suosimamme hokema. Miun mielestä se kertoo meidän ajatusmaailmasta aika paljon. Halutaan katsoa mitä tulevaisuus tuo - ja keväisin on kiva ajatella, että kohta se kesä tulee.

Positiivista asennetta voi opetella siinä missä uusia elämäntapojakin. Hymyilemällä on ottanut jo askeleen kohti positiivisempaa elämää. Kiitollisuus ja pienten arkisten ilojen havaitseminen auttaa varmasti.

Mie hymyilen ihan tahallani, erityisesti muiden nähden. On kiva katsoa vastaantulijoiden ilmeitä, kun epäilevät että heillä on pinaattia etuhampaiden välissä tai soppatahra poskessa. Mie kuuntelen hyväntuulista musiikkia, joka tulvii hyviä muistoja mieleen. Siinähän hymyilee jo väkisinkin :)

Mie haluan levittää hyviä ajatuksia muillekin. Välillä lähetän ihan ylläreinä kavereille postikortteja ympäri Suomea. Eräs ihana ystävä oli purskahtanut itkuun liikutuksesta, kun luki postilaatikosta löytyneen kortin.

Ei siun tarvitse koko aikaa hymyillä. Mutta jos tää herättäis ees vähän ajatuksia, tai nostais suupieliä ylöspäin, ni teksti on tehtävänsä tehnyt. Kevättä ja aurinkoisia päiviä kohti... Hymyillään!

Why so serious?

Pahin vihollisesi?

Usein elämäntapamuutoksissa kuulee lauseen: "olen itseni pahin vihollinen" tai "muutoksen suurin vihollinen katsoo peilistä". Ymmärrän enemmän kuin hyvin, mitä sillä tarkoitetaan. Olen itsekin ajatellut niin. Miehän se olen se, joka laittaa suuhunsa niitä ruokia joita ei pitäisi. Mie olen myös se, joka keksii tekosyitä, ettei tarvitsisi lähteä liikkeelle.

Mutta mitä jos ajatuksen kääntäisi toisinpäin? Mie olen se, joka haluaa muuttua ja joka laittaa suuhunsa juuri niitä ruokia, joita pitääkin. Mie olen myös se, joka lähtee liikkeelle silloinkin kun ei huvittaisi. Miehän tämän muutokseen teen ja saan aikaan.

Voiko muutosta tapahtua, jos näkee itsensä punaisena vaatteena tai vihollisena itselleen ja jokainen asia, jonka tekee on väärin? Eikö tarkoitus ole rakastaa sitä ihmistä, jonka kanssa viettää elämänsä jokaisen hetken? Eikö muutos voisi alkaa siitä, että on sinut itsensä kanssa? Ei syytä ja suomi itseään jokaisesta tekemästään virheestä, vaan olisi itselleen armollinen?

Paljon avoimia kysymyksiä, joihin en välttämättä edes kaipaa vastauksia. Haluan tällä postauksella herättää ajatuksia siitä, miten kukakin itseensä suhtautuu ja minkälaisena itsensä näkee. Sie olet oikeasti hyvä ja kaunis ihminen juuri noin!

Sleep Cycle valvoo treffejä nukkumatin kanssa

Eihän tuossa liikaa aikaa
jää nukkumiselle...

Kaikkihan sen tietää, että lepo on tärkeää. Ja hyvät yöunet. En nyt tarkoita unien sisältöä vaan pikemminkin unenlaatua ;) Mie teen pääsääntöisesti aikaisia työvuoroja, herätykset on ennen aamuneljää ja yöunet jää noin viiteen tuntiin.

Päikkäreitä olisi kai ihan hyvä nukkua, jottei univelkaa kerry liikaa. Toisaalta jos päikkärit venähtävät, venähtää myös illan nukkumaanmeno ja kierre on valmis.

Tutkiskelin erilaisia unensyvyyttä mittaavia puhelinsovelluksia ja päädyin Sleep Cycleen. Sovellus käyttää puhelimen liikesensoria hyödykseen ja rekisteröi liikehdintää. Samalla se "haistelee" unen syvyyttä. Sleep Cycle toimii myös herätyskellona. Se herättää puolen tunnin haarukassa silloin, kun uni on ohuimmillaan. Jos oon laittanut herätyksen esim. klo 3.50, saattaa se herättää milloin tahansa 3.20-3.50 välillä.

Nukkumiset koosteena.

Muutaman viikon käytön jälkeen voin vain todeta, että jollain tavalla oon jäänyt tähän koukkuun. Pahoittelen jo valmiiksi mahdollista kuvakimaraspämmäystä, mutta itestä on aina kiva katsoa, miltä sovellus näyttää ennen kuin edes lataan sen puhelimeeni.

Seuraavat viikot on pelkkiä aamuvuoroja, joten nää yöunet eivät todennäköisesti tule pitenemään. Nyt oon huomannut, että nukun määrällisesti aika vähän. Keskimääräinen sängyssä vietetty aika on 6h 44min. Kooste näyttää myös milloin olen nukkunut laadullisesti parhaimmat ja huonoimmat unet ja milloin pisimmät ja lyhyimmät unet.

Laadullisesti huonointa unta.

Laadullisesti huonointa unta oon nukkunut viikko sitten - perjantain ja lauantain välisenä yönä. Olin viettämässä iltaa livemusiikin parissa perjantaina. Kävin kuuntelemassa Eija Lyytistä loppuunmyydyllä Kyminsuun näyttämöllä ja sen jälkeen jatkoin bluesmeiningeissä vielä kotkalaiseen pubiin. Olin omalla autolla liikkeellä, joten vesilinjalla pysyin juomien suhteen :)

Ilta venähti, joten pääsin nukkumaan vasta kahden tienoilla. Yön aikana alkoi päänsärky, joka herätteli pitkin aamua. Sleep Cyclen grafiikka näyttääkin näppärästi, miten olen herännyt vähän väliä ja syvä uni on ollut hetkittäistä. Unenlaatu on ollu 29% - enkä yhtään ihmettele. Aamulla tuntui kuin en olisi nukkunut lainkaan.

Lyhyimmät yöunet.

Tässä kuvakimaraa siitä, minkälaista tietoutta Sleep Cycle unista tarjoaa. Oikealla lyhyimmät yöunet. Ne nukuin viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Iltavuoro vaihtui aamuun, unta en saanut tarpeeksi ajoissa, sillä kroppa oli vielä "iltarytmissä" ja viikonlopun jäljiltä muutenkin vähän väärässä rytmissä. Herätys varttia vaille neljä. Blaah. Ammatinvalintakysymyksiähän nää on. Ja tykkään hirmu paljon aamuvuoroista, joten en mussuta lyhyistä unista sen enempää. Kuvakimaraa täydentävät  pisimmät ja laadullisesti parhaat yöunet: sama yö, eikä yllättäne, että osui juuri viikonlopulle ;)

VINKVINK: Klikkaamalla kuvat saa suuremmiksi ja paremmin tarkasteltaviksi :)

Pisimmät ja laadullisesti
parhaat yöunet.

Monelta oon heittäytynyt vaaka-asentoon minäkin päivänä.

Kuinka pitkään sängyssä on tullut pötköteltyä.

Sängyssä vietetty aika viikonpäivittäin.

Unenlaatua pitemmällä ajanjaksolla.

Unenlaatu päivittäin.

20 000 sivulatausta - KIITOS!

Perustin blogin lähes päivälleen kymmenen kuukautta sitten, 9. huhtikuuta 2014. Blogin oli tarkoitus olla paikka, jossa voin avautua elämäntapamuutoksestani, ruokavaliosta, treeneistä ja muutoksen tarjoamista lieveilmiöistä. Ja sitähän se on ollutkin.

20 000 sivulatausta on ihan mieletön määrä, varsinkin, kun en ole blogiani juuri mainostanut. Välillä oon laittanut Facebookiin tai Twitteriin linkin. Muuten blogista vinkkaaminen on jäänyt puskaradion huoleksi. 10 kuukautta, 20 000 sivulatausta. Eli keskimäärin 2 000 sivulatausta per kuukausi. WAU!

Paljon on vettä virrannut Kymijoessa. Paljon olen oppinut - ja saanut turpaan. Noin kuvainnollisesti. Elämä ei aina suju kuin elokuvissa. Viime syksynä piinasivat migreenit ja mystiset vatsakivut. Ne ovat mennyttä aikaa - onneksi. Treenikielto ja erilaiset kokeilut ruokavaliossa näkyivät myös vaa'an lukemissa. Mutta silloin tajusin onneksi senkin, että mielummin otan pari lisäkiloa kuin jatkuvat migreenit ja vatsakivut.

Muutenkin olen tajunnut, että mikä kiire tässä on. Muutos vie aina aikansa. Nyt totuttelen uuteen ruokavalioon ja treenaaminen on vähän rennompaa. Maailma ei kaadu siihen, vaikkei pääsisi neljää kertaa viikossa salille. Kaikki itseaiheutettu stressi on hanurista. Stressin aiheita on maailma pullollaan muutenkin.

Kuten ootte huomanneet, blogi päivittyy melko satunnaiseen tahtiin. Mutta kyllä mie tätä aion jatkaa. Alussa ajattelin, että tää on vaan miun juttu, että tuskin ketään edes kiinnostaa mitä mie täällä hölisen. Mutta eiköhän tuo 20 000 sivulatausta todista, että en mie tätä yksinäni lue.

Kommentoikaa minkälaisista asioista, ajatuksista ja aiheista haluaisitte lukea blogia? Mitkä aiheet herättävät mielenkiintonne? Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, joten nyt kirmaan koiran kanssa ulos pitkälle lenkille. Aurinkoa teillekin - paistoi se tai ei.

Kultaisen keskitien etsintää

Invalidi täällä terve. Miulla on vähän sellainen fiilis, että nyt vastustaa... Meinasin kirjoittaa kutina, mutta oisitte saaneet kuitenkin vääränlaisen "taudinkuvan" mieliinne. Pervot :P

Kroppa on tainnut saada vähän liikaa kaikenlaista vaihtelua, eikä tiedä mitkä ne rutiinit on. Viime aikoina oon syönyt vaan kaksi kolme kertaa päivässä. Se taitaa olla miulle sittenkin liian vähän. Kroppa on muutenkin ihan sekaisin ja paisuu kuin pullataikina.

Oon miettinyt, että syönkö liikaa vai liian vähän. Veikkaan jälkimmäistä, sillä miulla tuppaa olemaan siihen taipumusta (vaikken ulkoisesti siltä näytäkään). Ja koko ajan paleltaa, eikös se oo yksi merkki siitä, ettei kitusiin laiteta tarpeeksi ravintoa? Mietin myös että syönkö liikaa vai liian vähän protskuja, hiilareita ja rasvoja. Oon jotenkin ihan hukassa tän tilanteen kanssa.

Eikä tässä vielä kaikki, kuten vannoutuneet torimyyjät huutelevat. Liukastuin peilijäisellä tiellä, vaikka jaloissa olikin kunnon nastakengät. Noh, pysyin pystyssä, mutta alaselkä nitkahti niin iloisesti, että oikein kiljahdin. Tänään käppäilin samoilla nastakengillä, mutta nyt nastat tökkäsivät johonkin ja polvi taipui. Liikuntapuoli on siis toistaiseksi jäissä (kuinka osuvaa), koiran kanssa köpöttelyjä lukuunottamatta. Meinaa kiristää pipoa :(

Mutta koska en suostu vaipumaan synkkyyteen suosittelen itselleni seuraavaa: Ruokarytmi säännölliseksi ja kaikki safkat vaa'an kautta lautaselle. Ruokailuja neljä kertaa päivässä 3-4 tunnin välein. Säännöllisyys on nimittäin se, joka nyt on jäänyt. Lisäksi jätän paastoilut hetkeksi. Oon tässä viimeisten kuukausien ajan kokeillut sekä 24h että 16h paastoja. Luulen, että ne ovat sotkeneet tilannetta entisestään. Vedenjuontia kyttään entistä tarkemmin - juotava on vähintään kolme litraa päivässä. Maito- tai viljatuotteisiin tai sokeriin en aio edelleenkään puuttua. Eli back to basics. Safkaa koneeseen säännöllisesti ja tarpeeksi.

"This is only the beginning"

Uusi ruokavalio on ollut käytössä parin kuukauden ajan, enkä vaihtaisi tätä oloa mihinkään! Kärjistetysti sanottuna oon elänyt ilman vilja- ja maitotuotteita sekä sokeria. Tilalle on tullut hyviä rasvojia, puhtaita ruoka-aineita ja hitunen superfoodeja. Jatkuva salilla ramppaaminen on vaihtunut monipuolisiin, kehon omaa painoa hyödyntäviin treeneihin.

Kuten blogia lukevat tietävät, kärsin koko viime syksyn jatkuvista migreeneistä. Pahimmillaan niitä tuli 2-3 kertaa viikossa, kun aiemmin migreeni kiusasi 4-6 kuukauden välein. Lääkäri tyrkytti kolmea eri lääkettä, joista voisin "testata itselleni parhaimman". Ei kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta. Rupesin miettimään, miten voisin ite vaikuttaa migreeneihin ja mystisiin vatsakipuihin, jotka myös piinasivat syksyn mittaan.

Luulin syöväni hyvin ja terveellisesti, olihan miulla personal trainerin laatima ruokavaliokin, jolla "pitäisi laihtua, vaikkei pääsisi treenaamaankaan". Vaan mitä tapahtui? Kun lääkäri määräsi treenikiellon, ei kyseinen ruokavalio toiminut alkuunkaan. Vatsa turposi ihan älyttömästi ja paino nousi. Silloin tajusin, että tässä on nimenomaan kyse siitä, mitä syön.

Turvotus on hävinnyt, eikä migreeneistä ole ollut tietoakaan. Lisäksi iho ja päänahka ovat paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Varsinkin talvisin päänahka on kuivunut todella paljon. Kun on lisännyt rasvoja ruokavalioon, ei ole tarvinnut hölvätä kroppaa koko ajan ulkoisesti rasvoilla.

Postasin kyseisen kuvan muutoshehkutuksen kera Facebookiin. Tarkoitus oli herättää muitakin ajattelemaan mitä he suuhunsa tunkevat, ei vain postata maanantaimeitsietä ;) Yksi kuvan kommentoijista on "syypää" muutokseen. Tomin viesti päättyi lauseeseen: this is only the beginning. Ja samalla vasta itsekin tajusin, miten isosta jutusta on kyse. 

Kaksi kuukautta on pirun lyhyt aika. Mitä voikaan saada aikaiseksi pitemmällä ajanjaksolla? Nykyään ihmisillä tuntuu olevan kiire ja älyttömät suorituspaineet. Pitää suorittaa niin töissä kuin kotonakin tai painoa pitäisi pudottaa mahdollisimman nopeasti. Milloinhan ihmiset tajuavat, että muutos vie aikansa? Ei miunkaan kroppa tähän muutokseen sekunnissa tottunut, mutta annoin muutokselle mahdollisuuden. Eräät valopäät ovat jo ehtineet haukkumaan ruokavaliota, syön kuulemma liikaa rasvaa, enkä saa tarpeeksi kalsiumia tai kuituja. Voi kumpa tietäisitte...

Koko muutos sai alkunsa Tomi Kokon ja Fit-lehden Lean in Five Weeks -haasteesta. Viiden viikon alku loppuelämän matkalle ei montaa kymppiä maksanut. Uuden online-haasteen ilmoittautuminen on vielä käynnissä, joten jos haluat muuttaa omaa olotilaasi virkeämmäksi, parantaa fyysistä kuntoa ja saada mahtavan startin energisempään elämään, niin ei muuta kuin ilmoittautumaan.

Tää haaste ei todellakaan ole kuin monet muut nettihaasteet, joissa yhteydenpito jää vain kysymys-vastaus-palstaan. LIFW-porukka puhaltaa yhteen hiileen, jakaa kokemuksia, tsemppaa pahan päivän tullen ja koutsikin on hyvin tavoitettavissa. Onhan siinä tietysti omat riskinsä, että uusiin aamuihin herää huomattavasti energisempänä ja porukasta saa uusia kavereita ;) Mutta jos kaipaat muutosta, niin osallistumalla et menetä kuin muutaman euron. Se on tosin vähän verrattuna siihen, miten paljon voitkaan tällä haasteella saada.

Sähköttömiä ja sähköisiä lukuvinkkejä

Joskus on hyvä rauhoittua hektisestä arjesta ja viettää hetki vaikkapa lukemalla. Perinteiset kirjat pitävät edelleen pintansa, vaikka lähes kaikki materiaali sähköisenä nykyään löytyykin. Suositpa sitten sähköistä tai paperista lukemista, tässä muutamat vinkit tekemisenpuutteen varalle ;)

Itse olen viime aikoina lukenut paljon ravintoasiaa. Näistä kirjoista löytyy paljon sellaisia perusasioita, joihin on hyvä palata toisinaan. Saanen esitellä herrat Heikkilä & Asprey.

Lääkäri Antti Heikkilä on kipujen hoitoon erikoistunut kirurgi, ortopedi ja traumatologi. Heikkilä on hoitanut ruokavalion avulla esim. kakkostyypin diabetesta niin, että potilaat ovat päässeet kaikista lääkkeistä vaikka olisivat käyttäneet insuliinia. Heikkilän opus on kirjoitettu hyvin selkeästi ja kansantajuisesti. Vaikkei olisi perehtynyt ravintoasioihin yhtään, pääsee kyllä hajulle siitä, mitä Heikkilä tekstillään hakee.

Kirjojen lisäksi Heikkilä päivittää blogiaan. Mielenkiintoista luettavaa on esimerkiksi Heikkilän kirjoitus. Hän on koonnut vuoden 2014 ajalta tutkimuksia, jotka osoittavat Suomen terveydenhoidon pudonneen pahasti kelkasta ravitsemuksen suhteen.

Jenkkiläisen biohakkerin Dave Aspreyn Bulletproof Diet ilmestyi aivan vuoden 2014 lopulla, mutta löytyy kyllä monista kirjakaupoista. Omani tilasin Adlibriksesta ja sain opuksen itselleni jouluksi kotiin. Aspreyn kirja on englanniksi, joten jossei lontoon murre ole hallussa, saattaa lukeminen hidastua sanakirjaa samalla selatessa. Toisaalta teksti on hyvin selkeää ja joitakin sanoja lukuunottamatta Suomen koululaitoksen opeilla pärjää suht pitkälle ;)

Oon kirjoitellut nykyisestä ruokavaliosta. Ja siinä missä aiemmin tuli vedettyä maitorahkaa ja raejuustoa, niin nyt en edes muista milloin olisin edellisen kerran syönyt rahkaa. Eipäs kun muistankin. Edellisenä iltana ennen kuin LIFW-haaste alkoi. Sittemmin olen perehtynyt ravintoasioihin aikalailla. Olli Sovijärvi on kirjoitellut paljon maitotuotteista, niiden laatueroista ja terveydellisistä ongelmista, tässä hyvä artikkeli luettavaksi kenelle vaan.

Tässä vielä linkkivinkit muutamiin blogeihin, joita kannattaa seurata. Sami Sundvik, Kaisa Jaakkola ja Kukka Laakso, sekä ruoka- ja reseptipainotteiset Paleokeittiö ja jookostakookosta.

"Ole se muutos, jonka haluat itsessäsi nähdä!"

Niin se aika rientää. Tässä menee varmaan pari kuukautta, että muistaa kirjoittaa vuosiluvun oikein :D Miulle 2014 oli melkoista vuoristorataa. Vaikka moni asia säilyi ennallaan, jäi 2014 mieleen muutoksen vuotena. Tai muutoksen aloituksen vuotena. Nyt se muutos nimittäin jatkuu entistä kiivaammin.

Kirjoitin vuoden vaihtuessa itselleni kirjeen. Yllättävän puhdistava, syvällinen ja pohdiskeleva hetki itseni kanssa... Kirjoitin ylös minkälaisia ajatuksia ja tavoitteita miulla on tulevasta vuodesta.  Mutta paljon muutakin. Annoin kynän koukerrella paperilla sen enempää ajatuksia sensuroimatta.

Kirje päättyy Mahatma Gandhin lausahdusta versioiden. Muu sisältö pysyy visusti salassa, mutta halusin jakaa tän, jos se inspiroisi muitakin käymään uuden vuoden kimppuun rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Kirjeen luen 31.12.2015.

Uuteen vuoteen liittyi olennaisena osana myös Tomi Kokon ja Tikiksen haaste. Burner400 on ihan itsessäänkin tarpeeksi hiostava ja sykkeitä nostava treeni. Viisinkertainen burner se vasta hien pintaan nostikin.

Oletin, että miulla menisi kyseiseen treeniin joku puolitoista tuntia. Kaikki alle sen olisi plussaa. Vielä mitä! Pysäytin kellon aikaan 1:02;49! Aloin jo epäillä teinkö kaikki toistotkaan, mutta kyllä ne kirjanpidon mukaan tuli tehtyä. Aika voittajafiilis! Ja tuon setin jälkeen tuntuu siltä, että mikä vaan on mahdollista!

Haaste oli hyvä muistutus siitä, että mukavuusalueen ulkopuolelle todellakin kannattaa mennä. Ensimmäisten toistojen aikana koko homma tuntui puuduttavalta. Pitihän se sisällään 500 etukyykkyä, 500 etunojapunnerrusta, 500 mountain climbersia ja 500 yleisliikettä (burpees). Mutta kun taustalla soi tarpeeksi aggressiivista rockia / metallia, niin sain haasteen läpi sopivalla "kiukulla"!
 
Kuten Facebook-päivitykseenkin kirjoitin, kiitos kaikille teille, jotka ootte saaneet miut hymyilemään ;) Hyvää uutta vuotta toverit ja kylänmiehet!