Eväät mukaan ilman tekosyitä

Kaverit ovat jo naureskelleet kevään ja kesän aikana, että Marilla on aina eväät mukana. Mentiinpä sitten synttäreille tai muihin juhliin, motorsportin pariin tai katsomaan SM-liigan finaaleja, oon jossain vaiheessa reissua kaivanut eväspurkin esille ja syönyt aina yhtä maittavan aterian ;) Isoveli naureskelee, että taas se puputtaa kanaa, pastaa ja jotain vihreää (parsakaalia). Mutta niin se vaan menee. Jos haluaa tuloksia, on pysyttävä ruokavaliossa.

Mie oon sen verran liikkuvaa sorttia, että useimmat viikonloput menee reissussa. Eväitä saa olla väsäämässä vähän väliä. Ja pitäähän eväiden pysyä syöntikelpoisinakin, joten jonkinlainen kylmälaukku tulee tarpeeseen. Kun tuollainen 40 litran sähkökäyttöinen kylmälaukku ei ihan joka reissuilla ole näppärin mahdollinen vaihtoehto, innostuin sixpackista.

Jep, rahalla todellakin saa sixpackin. Ja samalla meni viimeisetkin tekosyyt, miksei reissuilla voisi syödä ruokavalion mukaan ;) Laukkua on "koeajettu" jo useana viikonloppuna - ja hiton näppärähän se on! Mukaan mahtuu oikeastaan kahden päivän lounaat ja illalliset, vitamiinit, puurotarpeet ym. Tilaa on myös juomapulloille ja shakerille.

Laitoin laukkuun kaksi isoa ja kaksi pienempää "geelikylmäkallea". En kuitenkaan ole pakastanut ruokarasioita, vaikka siten laukku pysyisikin pidempään viileänä. Laukku oli koko ajan huoneenlämmössä, mutta ruoat pysyivät hyvin viileinä. Eli viikonloppureissulla laukulla pärjää erinomaisesti! Mutta pitempää reissua varten kannattaa käyttää hankkia esim. sähkökäyttöinen kylmälaukku.

Tämä 6 Pack Bagsin 6-pack Innovator Large maksaa 99€. Mukana tulee viisi eväsrasiaa ja kaksi kylmägeelipakkausta. Ostin näiden lisäksi viisi eväsrasiaa ja kaksi pienempää kylmägeelipakkausta lisää. BodyStockin kautta tilattuna laukku tuli nopeasti Kotkaan, ja edellisellä kerralla liikkeessä piipahtaessa näitä oli muutama kappale hyllyssäkin.

Kyllähän rahalla sixpackin saa ;)

Etuluukusta pääsee "hyllykköön",
jossa on tila viidelle rasialle.

Laukussa on myös näppärä lokerorasia
esim. vitamiineja varten.

Näillä kylmäkalleilla laukku pysyy viileänä.

Heikko happi juhannuksesta

Juhannus oli ja meni. Vietin mittumaaria pääkaupunkiseudulla hyvässä kaveriporukassa. Aikuisiällä tuli vietettyä ensimmäinen juhannus, kun en juonut tippaakaan alkoholia. Eikä muuten tehnyt mielikään. Varsinkaan kun katseli muiden heikkoa oloa seuraavina aamuina ;) Ruokavaliosta pidin myös kiinni, sillä otin omat eväät mukaan.

Toisten "iloliemen juomista" katsellessa mietin muutamaankin kertaan, miten syvälle suomalaisiin on juurrettu alkoholin yhdistäminen lähes kaikkeen. Ei ole juhlaa ilman alkoholia. Ja jos ei juo, on outo. Tälle juhannusporukalle miun projekti ei tullut yllärinä, ja pienen juomattomuusihmettelyn jälkeen muut keskittyivät omiin juomiinsa.

Juhannus meni siis mainiosti. Toisten juopottelu ja herkuttelu ei aiheuttanut minkäänlaisia kiusausta "retkahtaa" ruokavaliosta. Mutta juhannuksen jälkeinen elämä on ollut vähän haastavaa. En tiedä mitä ja mistä elimistöni kiukuttelee, mutta alkuviikko on mennyt vatsakipujen kanssa elellessä. Välillä olo on kuin vatsatauti iskisi - kuvottava olo valtaa koko elimistön ja hetken saa arpoa lähteekö halailemaan vessanpönttöä. Mystiset vatsakivut, jotka iskevät erityisesti syömisen jälkeen, eivät helpota tilannetta. Tukalamman tilanteesta tekee vielä jäätävä turvotus, joka jatkuu nyt neljättä päivää. Blaah.

Tehtiin Villen kanssa pariksi päiväksi melkoinen ruokavaliomuutos ja seurataan minkälainen vaikutus sillä on. Toivottavasti muutos auttaa. Ei tämäkään olotila voi loputtomiin jatkua.

Oho!

"Oho!" kuului keskiviikkona PT-Villen suusta. Ai miksi? Lue alla oleva teksti, niin tiedät ;)

Tätä kropan muutosta seurataan eri mittareilla: vaa'alla, mittanauhalla ja kuvilla. Ville laittoi pari viikkoa sitten viestin, että voitaisiin ottaa seurantakuvat. KÄÄK! Enhän mie nyt voi mennä taas (jokainen kerta on liikaa ;)) patsastelemaan Villen eteen bikineissä. Yritin lykätä tapaamista, sillä edes ajatuksen tasolla se ei ilahduttanut.

Vaan muutama päivä Villen viestin jälkeen ajattelin, että "perkele, onhan ne kuvat otettava". Vaikka mittanauhat ja vaaka kertoo muutoksesta, niin parhaiten sen osoittavat kuvat. Joten pienen henkisen tsemppauksen jälkeen myönnyin juhannusviikon kuvauksiin...

Kuvat napsittiin BodyStockilla. Ja kun sain riisuttua itseni tarpeeksi vähiin vaatteisiin, huudahdin Villelle, että tulisi nyt nopeasti ottamaan ne kuvat, jotta pääsen pukemaan päälleni. Villen eka sana oli: "Oho!" Ja ilmeisesti tämä oho tuli myönteisessä mielessä ;)

Ville kommentoi, että kroppa on muuttunut mieletöntä vauhtia. Kroppa ja kasvot ovat muuttuneet jo nyt, vaikka dieettiä ei ole vielä kovinkaan kauaa edes noudatettu. Lihakset alkavat erottua ja Villen sanoin "perseen malli on muuttunut jäätävästi" :D Eli hanuri on sekä pienentynyt että pyöristynyt.

Vaikka kuva ehkä kertookin enemmän kuin tuhat sanaa, niin ei pelkoa. Saatte tyytyä blogitekstin vajaaseen 300 sanaan, sillä mie en todellakaan aio laittaa kuvia julkisesti näkyville. Asia saattaa muuttua sitten, kun kunto on huomattavasti parempi. Mutta toistaiseksi nää kuvat pysyy miun ja Villen nähtävillä.

Vaikka omia kuvia onkin aika karmaisevaa katsella, niin olihan niistä nähtävissä selvä muutos! Aikaa on kulunut vain kaksi kuukautta, treenaamaan on päästy kunnolla vasta touko-kesäkuussa ja työn tulokset alkavat todellakin näkyä. HURJAA! Ja nää kuvat, jos mitkä, kannustavat jatkamaan samalla hyväksi havaitulla linjalla. Kyllähän mie tähän pystyn, kun taustalla on mahtava tiimi, joka kannustaa tilanteessa kuin tilanteessa!

Elämä on!

Kesä, kivoja ihmisiä ympärillä, kesäauto käytössä, kaikki hyvin. Suupielet nousee kohti korvia. Muutosta on tapahtunut niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

En mie koskaan oo mikään mököttäjä ollut, mutta viime päivinä on löytynyt entistä enemmän syitä hymyyn. Eikä sitä kai tarvitse sen kummemmin selitellä. Elämä on! Syitä iloon löytyy, kun osaa nauttia pienistäkin asioista: lenkistä koiran kanssa, onnistuneesta treenistä, kiireettömästä aamupuurosta kahvin kera, ihanista ystävistä ja vaikkapa päikkäreistä.

Sunnuntai-iltana ilahdutti suuresti BodyJam-tunti! Ehdottomasti paras ryhmähikoilumuoto, jonka Les Mills on kehittänyt! Kyseinen tanssillinen "jumppa" tuli Kotkaan muistaakseni loppuvuodesta 2009, jolloin olin myös ekaa kertaa mukana jammailemassa. Jäin välittömästi koukkuun ja kävin tunneilla pari kertaa viikossa. Välillä asustelin vuoden Helsingissä ja valitsin salinkin sen mukaan, että siellä pääsee jammailemaan. Mutta sitten laji jäi taka-alalle...

Vaan nyt, kolmen vuoden tauon jälkeen, kävin Hyvinvointikeskus Huumassa tutustumassa uuteen BodyJam 69:iin! Ohjelma oli haastava, kuten uudet ohjelmat tuppaa aina ensimmäisillä kerroilla olemaankin. Mutta sehän tässä on kai pointtikin, että kerta kerran jälkeen ohjelman oppii paremmin ja koreografiat muistuvat mieleen helpommin.

Sunnuntain "baunssaava" ohjelma tosin teki sen, että polvi hieman kipeytyi hyppyjen seurauksena. Maanantaille oli suunniteltu Villen kanssa jalkatreeniä, mutta ei otettu riskiä polven kipeytymisen suhteen, joten jalkajumppa vaihtui selkä-vatsatreeniksi. Treeni tehtiin vaihtelun vuoksi Express Huumalla. Ville antoi hyviä vinkkejä suoritustekniikoihin ja treeni todellakin tuntui!

Lähes puolitoistatuntiseksi venähtäneen treenin loppuun väsytettiin vatsalihakset. Kunnon vatsarutistussarjoja ja hoovereita. Ville purskahti nauruun kesken rutistussarjan - yritä siinä sitten itse keskittyä puhaltamaan ilmoja pihalle ja rutistamaan kunnolla, kun toinen on jaloissa kiinni ja kikattaa. Enkä mie voinut olla nauramatta :D No eihän niistä toistoista mitään tullut, joten ei kun lisätoistoja vielä "rangaistukseksi". Syy tälle Villen purskahtamiselle oli kuulemma se, että hän olisi hyytynyt jo ajat sitten ja mie vaan hinkkaan vatsalihaksia ilman, että tahti hidastuu.

Ville epäili, että oon tehnyt vähän enemmänkin vatsalihaksia, eikä hän nyt aivan väärässä ollut... Pikaluistelijakaverini Jami vinkkasi viime talvena toistakymmentä vatsalihasliikettä, joita olen vaihtelun vuoksi tehnyt. Kiva, että nekin treenaamiset näkyvät jossain :) Maanantain treeni oli aivan huippu ja sekä selässä että vatsassa on sellainen fiilis, että jotain on todellakin tehty :)

Juttukeikalla tekemässä suoraa radiolähetystä
Huuman ulkoilmakahvakuulatunnilla.
Kuva: Maikku Vahvanen

Sentit vähenee muualtakin kuin lompakosta ;)

Vaikka ensin meinasinkin, etten tänne rupea mittoja naputtelemaan, niin naputellaan nyt kuitenkin. Sen verran paljon tuli painostusta kavereilta, että olkoon. Ehkä mie kirjoittelen tänne kuukausittain raportin, jotta muutos näkyy myös numeroina. Tilanne ekan kuukauden jälkeen oli tämä.

Välillä tuntuu, että mitään ei tapahdu. Vaikka oikeasti tapahtuu - paljonkin. Paino olisi varmaan voinut pudota enemmänkin, mutta lihaksissa on tapahtunut selvää muutosta, kuten tavoite olikin. Painonpudotus kun on kuitenkin vain yksi osa tätä, ei suinkaan se homman pointti. Fitfarmin Tero Kivinen on sen osuvasti sanonut: "Nopein tapa pudottaa painoa on leikata jalka irti". Tavoitteisiin ei ole oikotietä, eikä miulta ruveta sahaamaan jalkaa irti ;)

Takana on siis kaksi kuukautta - eli 9,5 viikkoa. Sinä aikana paino on pudonnut 5,3 kiloa. Ja vaikka välillä tuntuukin, ettei paino tule alas, on viikkovauhti noin 550g. Tämä viimeisin punnitusajankohtakaan ei ollut kaikkein suotuisin, mutta koska vaaka ei tosiaan kerro koko totuutta, niin mennään nyt näillä lukemilla ;)

Mitoissa tahti on ollut sitäkin huimempi, esimerkiksi vyötärö on kaventunut 14 senttiä!!! Ihan käsittämätöntä! Rinnanympäryksestä on kadonnut kymppi, lantiosta 9 senttiä, hauiksista pari senttiä ja reisistä yhteensä kymmenkunta senttiä. Myös pohkeet ovat kaventuneet sentin per kinttu.

Vaatteet ovat jääneet pikkuhiljaa väljiksi ja pienempää vaatekokoa on saanut käydä etsiskelemässä kaupoista, voi harmi :) Lisäksi päälle on mahtunut vaatteita, jotka ovat sopineet ylle edellisen kerran kuusi vuotta sitten.

Ja takana on kuitenkin VASTA kaksi kuukautta. Mitä tää puoli vuotta voikaan saada aikaan?!? Tahti ei hyydy, sillä saavutetut tulokset kannustavat pitämään kiinni ruokavaliosta ja saliohjelmasta. Juhannukseen liittyy monella herkuttelu ja reilumpi alkoholilla lutraaminen. Nyt miulla tulee ainakin siinä mielessä erilainen juhannus, että herkut on ihan sitä samaa settiä kuin normiarkenakin ja tähän juhannukseen ei kuulu alkoholi lainkaan.

Mie en sitten YHTÄÄN tykkää ottaa mitään peiliselfieitä, mutta PT-Villen painostuksesta olen muutamia kuvia napsinut. Ja ihan hyvä, että painosti. Näkyyhän näissä alla olevissa kuvissa pienoinen muutos ;)

Kaksi kuukautta takana...

Aika paljon on tullut kysymyksiä siitä, miten paljon on senttejä ja kiloja lähtenyt milloinkin. Ja vaikka ne kertovatkin muutoksesta, eivät mitkään mitat ole miun mielestä se homman tärkein juttu. Tietoisesti en oo myöskään halunnut tänne tehdä mitään hiton mittataulukkoa, koska sitten keskittyminen kääntyy ihan vääriin asioihin.

PT-valmennusta on nyt takana reilut kaksi kuukautta, ja paljon on tapahtunut. Vaikka ne mitat ovatkin muuttuneet, niin olennaisinta on se muutos, joka on tapahtunut pään sisällä.

Ruokavalio ja säännöllinen ruokarytmi ovat poistaneet niin makeanhimon kuin alituisen napostelun "tarpeen". Kaupasta tulee ostettua ainoastaan "sallittuja" ja ruokavalion mukaisia tuotteita. Keittiövaaka on jatkuvassa käytössä eikä nälkä ole vieläkään juuri päässyt kiusaamaan.

Aamulenkit ovat kuuluneet rutiineihin ennenkin, mutta nyt tulee tehtyä vähintään puolen tunnin lenkki viisi kertaa viikossa. Kuntosalista on tullut, ei nyt ihan toinen koti, mutta melkein. Oon tosi innostunut salitreeneistä, ja Villen ja Eikan kanssa on ilo käydä treenaamassa. Jätkien ohjaukset on tosi rankkoja, mutta jollain masokistisella tavalla mie oon oppinut tykkäämään niistä paljon! Siinä missä alussa odotin treenejä ehkä hieman pelonsekaisin tuntein, niin nyt ootan sitä, miten paljon jätkät saa miusta irti.

PT-ohjausten myötä oon oppinut myös treenaamaan itsenäisesti paremmin. Tiedän miltä treenin pitää tuntua. Miten se polte pitää voittaa, nujertaa ne omat väsymystilat, nollata pää ja tehdä niin pitkään kuin kropasta irtoaa viimeinenkin toisto. Sellaisen treenin jälkeen on todella hyvä fiilis, eikä mikään oo parempaa kuin kerta toisensa jälkeen rikkoa rajansa ja voittaa itsensä! Jokainen meistä on kuitenkin itsensä pahin vastustaja...

On noissa lihaksissakin kai
jotain pientä tapahtunut ;)

"Pieneneekö tissit dieetillä?"

Suurin osa ihmisistä, jotka itselleen personal trainerin hankkivat, ottavat valmennuksen oikeanlaisella asenteella. Treenejä tehdää tosissaan, muttei vakavissaan. Kyselin tutuilta valmennettavilta ja valmentajilta kommentteja suusta päässeistä sammakoista tai muuten hauskoista lausahduksista, joita valmennusten aikana on kuultu.

Laskupäätä näille pt-ohjaajille ei ole suotu lainkaan. Sarjan loppupuolella kuulet pt:ltä aivan varmasti: "Vielä tehdään! Kaksi vielä, hyvin nousee, joojoo, paina paina, nyt tehdään vielä kaksi, nonii vielä kaksi, tää on helppoo, enää pari, hyvä, pari vielä, vielä kaksi..." Valmennettavien on kuultu tiuskahtavan, että: "eikö teistä kukaan osaa saat*na laskea kahta pidemmälle?" Tai että: "en tiiä mitä kouluja sie oot käynyt, mutta meidän koulussa oli ihan erilainen kertotaulu".

Samaan settiin pääsee tämä. PT oli auttanut valmennettavaa pakkotoistoissa. Valmennettava kommentoi: "V*ttu minä mitään apua tarvi!"

Treenin jälkeen eräs treenaaja oli heittänyt veljelleen ja kaverilleen treenin (ja asiaan kuuluvan v*ttuilun päätteeksi), että: "Haistakaa paska, tää läski lähtee nyt pukkarii syömää pullaa!"

Usein sanotaan, että ei ole tyhmiä kysymyksiä. Ei varmaan, mutta personal trainereiden vastauksista päätellen "tyhmiin kysymyksiin" tulee tyhmiä vastauksia.... (V = valmennettava, PT = personal trainer, F = fysioterapeutti)

Aloittelija smith-kyykyssä:
V: Mitä miä nyt teen?
PT: Meet kyykkyyn!
V: Kiva, miten miä pääsen sieltä sit ylös?
PT: Nouset seisomaan.
V: Jaaaaa, ookoo.

Lantionnostot pallon päällä:
V: Onko hamstringeille mitään muuta liikettä?
F: Ei, lantionnosto on ainoa liike maailmassa takareisille.

Ja sitten vielä sekava kattaus erinäisiä kommentteja :)

V: Oon vege ja haluan protskun, missä ei ole mitään eläinperäistä.
PT: Ota soijaprotsku.
Viikon päästä V: Onks olemassa mitään paremman makuista, tää on s**tanan pahaa.
PT: Ei ole.
V: No kiva, tää vegenä oleminen on ihan p*rseestä. Anna joku perusprotsku, mulle alkaa riittää tää vegeily.

PT: Onhan sulla ruokavaaka?
V: On ja ei.
PT: ?
V: Punnitsen sillä mun marsua.

V: Miä en vaan voi laihtua. Kaikkea on yritetty, mut multa ei vaa paino putoa!
PT: Oletko nähnyt keskitysleirillä lihavia?
V: En vielä, mut sit jos sinne joudun ni näet sinäkin.

V: Pieneneekö tissit dieetillä?
PT: Riippuu tisseistä!

No pain no gain - sisäisen masokistin etsinnässä?

Sain mielenkiintoisen pyynnön, että kirjoittaisin blogipostauksen aiheesta lihaskipu treenatessa tai pikemminkin treenin jälkeen. Koska "tilaus" oli hieman ympäripyöreä, niin tekstikin on sitä. En varsinaisesti tiedä minkälaista tietoa nimimerkki No pain no gain? kaipaa tältä postaukselta, mutta toivottavasti tästä on jotain iloa ;) Ja miulle saa esittää toiveita blogipostauksien aiheisiin liittyen - katsotaan miten pystyn ketäkin "palvelemaan" :)

Itehän oon täällä ruikuttanut varsinkin jalkapäivien jälkeen, että kävely muistuttaa paremminkin rollaattorilla liikkuvan vanhuksen kuin salilla käyvän nuoren naisen menoa. On hyvä muistaa, että kovasta treenaamisesta on kulunut aikaa enemmänkin, eivätkä lihakset ole ehtineet tottua kovaan treeniin. Ja mitä useammin saa tehtyä kunnon treenin, niin sitä vähemmän lihaksiin jatkossa koskee.

Maanantain jalkatreenistä oon palautunut paremmin kuin uskalsin odottaa. Toki oon pitänyt (urheilutermejä käyttäen) jalat liikkeessä ja venytellyt oikeina ajankohtina. Tässähän jo odottelee liiankin innokkaasti seuraavaa jalkajumppaa :)

Miulle se treenin jälkeisten päivien lihaskipu on hyvää kipua. Tiedän että treeni on "mennyt perille" ja kehitystä tapahtuu. Samalla se on muistutus siitä, että kovasta työstä huolimatta täytyy myös levätä, sillä lihas kasvaa levossa.

Sekin on hyvä muistaa, että eihän se itse treenaaminen satu - tai sen ei ainakaan pitäisi sattua. Treenatessa tuntuu lähinnä lihasväsymystä. Lihaskipu tulee jälkijättöisesti - pieniin lihasryhmiin pääsääntöisesti seuraavana päivänä ja suuriin lihasryhmiin päivää myöhemmin. Erittäin rankasta treenistä palautuminen vie kolmekin vuorokautta.

Kuva: www.bringingbackawesome.com

Ville vastaa ;)

Aiheestahan löytyy tietoa ja "tietoa" netin uumenista valtavasti. Koska halusin tähän tekstiin parempaakin tietämystä kuin omani, pyysin personal traineriani Ville Ahvenaista kommentoimaan aihetta. Villen teksti on merkitty kursiivilla, jotta tiedätte mikä on omaa sepustustani ja mikä Villen :)

Lajista riippuen lihaskipu ei ole välttämätöntä kehitykselle. Monessa lajissa lihaskipua tulee välttää, koska se vaikeuttaa seuraavaa treeniä. Esimerkiksi kehonrakennuksessa lihasten kipeytyminen on arkipäivää ja sitä ei niinkään vältellä, sillä samaa lihasryhmää ei tarkoituksella treenata montaa kertaa viikossa, vaan annetaan lihaksen palautua rauhassa ja keskitytään seuraavaan lihasryhmään mahdollisimman tehokkaasti. 

Kun lihakseen tulee treenistä aiheutuvia mikrorepeämiä, ne pyritään täyttämään oikealla ravinnolla ja levolla jolloin lihas kasvaa. Kipu myös kertoo, onko treenattava lihasryhmä onnistuttu kohdistamaan oikein. Pääsääntöisesti lihaskipu on itselle merkki onnistuneesta treenistä, vaikka monen tutkimuksen mukaan kipu ei olekaan välttämätöntä kehitykselle. Voisin väittää, että jos lihakset eivät tule koskaan kipeiksi treenistä, ei treenata tarpeeksi kovaa.

Se miten kivusta oppii nauttimaan on yksilöllistä. Itselleni lihaskipu on merkki siitä, että treenissä on onnistuttu ylittämään itsensä ja tehty kovempi treeni kun edellisellä kerralla. Pelkkä treenaaminen ei kuitenkaan kasvata lihasta vaikka niin moni kuvittelee. Lihas vaatii kehittyäkseen oikeanlaista ravintoa ja lepoa yhtä paljon kuin kovaa treeniä.

Suosittelen myös venyttelyä, sillä se parantaa lihaksen aineenvaihduntaa ja lihas palautuu nopeammin. Myös kevyet lämmittelyt tehostavat palautumista, mutta kipeytynyttä lihasta ei tulisi venyttää! Jos esimerkiksi jalat ovat kipeytyneet edellisestä treenistä, suosittelen venyttelyä noin 2-3 tuntia treenin päättymisestä ja aamulenkkiä kunnes jalat vertyvät. Tämän jälkeen kevyttä venyttelyä. Näin mahdollistetaan lihaksen nopeampi palautuminen ja ravintoaineiden tehokkaampi kulkeutuminen lihakselle. 

Kuva: firstcovers.com

Work bitch!

Maanantaina 2.6. kello 19.20 peilistä katsoi nainen, jolla oli verkkarit päällä, tukka sekaisin, meikit pitkin hikistä naamaa ja kävely sekä puhekin katkonaista. Voisi luulla, että nainen on tullut läheisestä Pika-Mocca pubista, mutta ei - se kävi tekemässä jalkatreenin.

Vuorossa oli tosiaan Villen vetämä jalkatreeni ja edellisen ohjatun jalkapäivän muistikuvat olivat tuoreina mielessä... Viimeksi kävely oli seuraavan viikon verran jokseenkin heikonlaista. Jos ekan jalkatreenin jälkitunnelmat eivät muistu mieleen, voi muistia käydä verestämässä tämän linkin kautta.

Tällä kertaa mentiin jumppaamaan jalat Express Huumaan, Karhulaan. Ai miksi? No siksi, että siellä on hack, jolla on sitten niin p*rkeleen kiva väsyttää jalat. Päivän treeni tehtiin HITtinä (High Intensity Training). Jokaista liikettä tehtiin 3 x 15 sarjat, välissä vain pieni palautuminen. Ekat toistot toooooodella hitaasti ja seuraavat sitten varioiden laitteen mukaan.

Treeni aloitettiin "kevyesti" smith-kyykyllä. Todellisuudessa se oli kaukana kevyestä, sillä etureisissä oli pirullinen polte jo ensimmäisten hiiiiiitaiden toistojen jälkeen. Pari kertaa tuli tehtyä omat "aurinkotervehdyksetkin", kun jalat eivät enää yksinkertaisesti kantaneet, vaan pääsin ottamaan polvituntumaa smithin eteen.

No eipä meno siitä helpottunut. Etureisien kiusaaminen jatkui reisiojennuksella. Hyvä että sain pelkät jalat ojennettua suoraksi, saati mitä räpiköintiä se olikaan, kun Ville laittoi laitteeseen lisää painoja. Seuraavaksi hackiin, siitä prässiin, sitten reisien koukistukseen ja lopun kruunasivat aina-yhtä-ihanat askelkyykyt.

Jalat "pettivät" monta kertaa, mutta Villen avustuksella niistä puristettiin kaikki mahdolliset voimat ulos! Kyykkyjen jälkeen jännitin etureisiä ja voi veljet, mikä tärinä jaloissa olikaan... Jää kaikki ostos-tv:n värinäkutvattimet kakkoseksi :D

Kuulin Villeltä treenin jälkeen muutaman kehunkin :) Treeni sujui oikeasti hyvin ja kehitystä on havaittavissa. Ennen tätä projektia en ois ikimaailmassa uskonut, että mie edes pystyn tekemään tuollaisia treenejä. Enkä toki yksin pysty nytkään, mutta Villen ja Eikan "piiskaamina" sitä näköjään pystyy ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Järkyttävää, miehän alan nauttia näistä treeneistä. Hmm... :)

Cross Trainingin saloihin...

Sairastelu on taakse jäänyttä elämää ja kuntosalitreenit ovat lähteneet hyvällä sykkeellä vauhtiin! Viime lauantaina meillä oli Team BodyStockilaisten kanssa kimppatreenit Hyväntuulen Kuntoklubilla Kotkassa. Mukana oli yhteensä yhdeksän BodyStockin valmennettavaa. Lisäksi treenaamassa oli Villen vaimo, Heli Ahvenainen, joka myös toimii PT:nä! Ville ja Eikka keskittyivät tsemppaamaan, auttamaan ja ohjeistamaan tekniikan kanssa.

Hyväntuulen Kuntoklubin Mikko Paavola ja Tuomas Iivonen perehdyttivät meidät cross trainingin saloihin ja pöllyttivätkin oikein olan takaa ;) Itse olin CT-ensikertalainen, mutta tietysti lähdin innolla uuden haasteen kimppuun.

Päivän ohjelma.
Kuva: Ville Ahvenainen

Ohjelma alkoi etukyykyllä, jossa painona oli kaksi kahvakuulaa. Ensin puuhailin 2 x 8 kg:n kuulilla, mutta kun ne tuntuivat kevyiltä, vaihdoin kolmelle viimeiselle kierrokselle isompiin, 12 kg:n kuuliin. Pystypunnerruksen tein noin 10kg:n tangolla. Sitten pieni lepo ja hyvän huomenen & pystysoudun kimppuun. Hyvää huomenta -liikkeessä käytössä oli samainen tanko, pystysoudussa käytin 10 kg:n kahvakuulia.

No hyvää huomenta ;)
Kuva: Ville Ahvenainen

Ja kun "alkulämmittelyt" oli saatu tehtyä, varoitteli CT-valmentaja Mikko, että: "Seuraavaksi saattaa tulla hiki. Luvata en voi, mutta siihen on suuri vaara". Ja kyllä, hiki tuli - oli tosin tullut jo aiemmissakin liikkeissä... Eli vuorikiipeilyä ja ilmakyykkyhyppyjä. Lepoaikaa jäi vähän ja ei miulla ainakaan hengitys ehtinyt tasaantua, kun taas jatkettiin. Tämän jälkeen tehtiin etunojapunnerruksia ja soutua renkailla. Ja jotta varmasti saatiin kaikki mehut rääkättävistä ulos, niin loppuhuipennuksena vedettiin sumokyykkyhyppyjä kahvakuula kourassa (miulla taisi olla 16kg kuula) ja perään suorin jaloin maastavetoa kahvakuulalla (olikohan tässä se 12kg).

Vuorikiipeilyä kovalla sykkeellä ;)
Kuva: Ville Ahvenainen

Oli tosi kiva käydä treenaamassa isommalla porukalla, varsinkin kun siitä muusta jengistä sai positiivista painetta tehdä kaikki liikkeet ja sarjat loppuun asti. Ja tietysti oli kiva tavata muita valmennuksessa olevia! Ville ja Heli puhuivat, että syssymmällä voitaisiin järjestää joku oma "treeniviikonloppu". Toivottavasti sellaiseen on innokkaita, sillä ihan erilaisen innon tästä sai omiinkin treeneihin.

Kiitokset kaikille mukana olleille! Vaikka treeni olikin rankka, oli hiton kiva viettää hikisiä hetkiä yhdessä ;)