torstai 31. heinäkuuta 2014

Mitä hittiä?!

Tässä on tullut otettua melko jäätävä lähtölaukaus uuteen saliohjelmaan. Siinä missä muut saattavat viettää viimeisiä lomapäiviään terassilla tuoppi kourassa tai biitsillä aurinkoa palvoen, oon mie käynyt Villen rääkkäämänä tekemässä kaikki uudet ohjelmat hittinä viikon sisään. Ja kyllä muuten tuntuu! 

Selkä-hauistreenissä löydettiin ihan uusia ulottuvuuksia leuanvetojen ja osamaastavetojen kautta, hauikset väsytettiin aivan loppuun. Jalkatreeni on muutenkin jotain niin hullua, ettei sanat enää riitä edes kuvaamaan. Ensimmäisten kuukausien aikana miulla ei ollut treeneissä ollenkaan rintatreeniä, mutta nyt on. Ja voi jessus, minkälaista rääkkiä se onkaan, ojentajista puhumattakaan. Siihen kun lisätään vielä tän aamun hullu olkapääjumppa, niin voin sanoa, että tietää tehneensä! Tänään alkoi kyllä jo naurattaa Villenkin kommentti. Kysyin että onko nyt kiva, kun oot tehnyt miulle ihan pimeen ohjelman. Ville vastasi: "Alkaa jo vähän säälittää" :D Se ehkä kertoo jotain treenien kovuudesta.

Aika monta kertaa on jo treenin alussa tuntunut, että voimathan loppuu ennen kuin ehtii koko jumpan aloittaa. Mutta kummasti niitä voimia löytyy kuitenkin. Helvetinmoisella sinnillä ja sisulla sitä on saatu kaikki treenit kunnialla läpi. Villeä nauratti miun eka rintatreeni, tai lähinnä sen tuottama kiroilu: "Nyt se kiroilee kesken sarjojen, mutta parin kuukauden kuluttua vasta viimeisissä toistoissa".

Rintatreeniä käsipainoilla, kuvaajana itse pt-perkele Ville ;)
HITissä tehdään sarjat niin, että ekat toistot ovat tooooooodeeeeelllaaaaaa hitaita. Jossei jo tuossa vaiheessa tunne poltetta, tekee todennäköisesti jotain väärin. Toisessa sarjassa negatiivinen vaihe on edelleen hidas, positiivinen tehdään nopeammin, muttei hosuen. Ja kolmannessa sarjassa otetaan viimeisetkin luulot pois - eli lihas pumpataan totaaliseen "failureen" niin kauan, ettei yksinkertaisesti enää pysty yhteenkään toistoon. Jokaisessa sarjassa pyritään 15 toistoon.

Kyllähän treenistä saa täysin erilaiset tehot irti, kun jumppaa jonkun ohjauksessa. Vähän jänskättääkin, miten saan treenit yksin tehtyä. Mutta sovittiin että saliohjauksia otan nyt noin kerran viikkoon, jotta saadaan ohjaukset säännöllisemmiksi. Pysyy hyvä meininki tekemisessä ja tahti yllä. Rasvanpolttoa tehostetaan salitreenin päälle tehtävällä puolen tunnin aerobisella. Eli jos ei jostain kumman syystä ole vielä ihan rikkipoikkikatki salitouhuilujen jälkeen, niin crossaririmpuilun jälkeen varmasti on :D

Neljä HIT-treeniä pt-ohjauksessa viikon sisää vetää
melko voimattomaksi... Mutta eihän tätä hikistä,
kaikkensa antanutta olotilaa voita mikään!

Melkein voisin tehdä osoitteenmuutoksen suoraan Huumaan. Viime päivinä treenit ovat oheistoimintoineen venyneet useampaan tuntiin. Keskiviikkona InBody-mittauksen, treenin, aerobisen ja suihkun jälkeen huomasin viettäneeni Huumassa yli neljä tuntia. Tulee ainakin salikortille vastinetta ;)

Ja vaikka tää kaikki on toisinaan tosi puuduttavaa, raskasta ja hullun rankkaa, niin tykkään tästä ihan perkeleen paljon! Onnistuneen salitreenin jälkeinen olotila on todella euforinen. Ja kun huomaa kehityksen, jaksaa pyyhältää 4-5 kertaa viikossa salille antamaan kaikkensa. Mie oon jäänyt koukkuun...

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Viisi kiloa LÄSKIÄ!!!

Otsikko tiivistää päivän InBody-mittauksen annin Hyvinvointikeskus Huumassa :)

Villen ohjeet ovat siis osuneet (ja uponneet) sinne minne pitikin, rasvaan. Reilun kolmen kuukauden treenaus ja ruokavalion noudattaminen ovat polttaneet 4,9 kg puhdasta läskiä ympäri kroppaa. Lihasmassa on kilomääräisesti pysynyt lähes samana, pieni heitto toki siinäkin.

Luonnollisesti rasvaprosentti on laskenut, kuten paino ja painoindeksikin. Myös viskeraalinen rasva, eli vatsaontelossa oleva sisäelinrasva, on mittauksen mukaan tullut kohisten alas. Ensimmäisestä mittauksesta viskeraalista rasvaa kuvaava luku on pudonnut 18 yksikköä ja on nyt mukavasti viitearvon alapuolella.


Seuraavan kerran InBody-mittaus tehdään kun puoli vuotta on kulunut. Eli joskus syssymmällä - loka-marraskuussa. Kummasti antaa lisämotivaatiota kaikkeen tekemiseen, kun näkee mitä kaikkea on jo saatu aikaan.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Lomaterkut

Morjensta pöytään! Blogi on ollut kesälomalla - kuten miekin. Koska teen töitä pääsääntöisesti tietokoneella, oon pitänyt lomaa myös oman läppärin käytöstä. Projekti ei suinkaan ole ollut lomalla, vaan nyt on ollut kivasti aikaa käydä tekemässä kunnon treenejä ja pitkiä aamulenkkejä.

Ruokavalio ja treeniohjelma päivitettiin totaalisesti. Treeniohjelma näyttää, ja ekan yhteistreenin jälkeen tuntuukin, ihan jäätävän kovalta! Ville kommentoikin treeniä näin: "On muuten suoraan sanottuna äärimmäisen kovaa settiä. Uskon että suoriudut tästä kunnialla ja tulokset tulevat olemaan sen mukaiset :) Nyt aletaan Mari vetää TÄYSII!!!"

Salitreenien lisäksi aerobisen liikunnan määrää on lisätty. Treenit tehdään HITtinä (High Intensity Training) ja ne on jaettu neljään eri osioon: selkä-hauis, rinta-ojentaja, jalat ja olkapäät. Treeni on oikein tehtynä todella rankka - ja eka ohjattu treeni jo osoitti sen. Jumppasin Villen avustuksella selän ja hauikset. Enkä muista, että hauikset olisivat koskaan olleet niin kipeät treenin jälkeen. Helteinen treenipäivä oli muutenkin aika hurja, kun salilla tuli treenin lisäksi alku- ja loppulämmittelyineen oltua reilut kolme tuntia. Olin kyllä aivan poikkikin sen jälkeen :D

Sain treenin jälkeen Villeltä palautetta. Muutostahan on tapahtunut aivan huikean paljon. Lihakset erottuvat entistä paremmin ja muoto on muuttunut paljon. Lisäksi salipuuhastelukin näyttää ajoittain oikealta treenaamiselta. "Vahva akka" oli Villen hienosti muotoiltu kommentti, kun ylätaljan kanssa puuhastelin ;)

Ensi viikolla meen InBody-mittaukseen. Se tehdään nyt ekaa kertaa aloituksen jälkeen, kun valmennusta on takana reilut 3,5 kuukautta. Hauska nähdä myös numeraalisesti (muutenkin kuin kiloissa tai senteissä) mitä on tapahtunut.
Nykykunto on jotakuinkin tällainen ;)
Oma pää ei aina meinaa pysyä oikein muutoksessa mukana, mutta juhannuksen jälkeiset alennusmyynnit herättivät kivasti. Eipä ole aikoihin tarvinnut ostaa S- ja M-kokojen paitoja tai housuja. Toki kootkin vaihtelevat vaatemerkeittäin, mutta yhtään largea ei tarttunut mukaan ;)

tiistai 8. heinäkuuta 2014

MariSight Bloglovin'issa!

Kuten nokkelimmat jo huomasivatkin, oikeaan reunaan on ilmestynyt uusi namiska. -->
Jos olet Bloglovin'issa ja haluat seurata tätä blogia, niin paina siitä. Voit toki painaa muutenkin ;)

Ja vinkatkaa vaikka kommenttikenttään omista blogeistanne. Ihan mielenkiinnolla seuraan teidänkin taivaltanne :)

Ihan kivat lomasäät muuten ainakin täällä Kotkassa. Ei yhtään haittaa, että maanantaina alkoi loppukuukauden kestävä loma. Aurinkoa, iloisia ihmisiä, rentoutta ja stressittömyyttä teillekin! <3 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kesäkuu takapakkia - tilanne kolmen kuukauden jälkeen

Kolme kuukautta takana. Jestas, minkälainen matka tämä on ollutkaan... Aluksi mietin, että tekisin Villen kanssa kolmen kuukauden diilin. Onneksi päädyin puoleen vuoteen! Olisi sääli, jos tämä loppuisi heti alkuunsa.

Kesäkuu ei ollut projektin kannalta paras mahdollinen. En tiedä mitä tapahtui... Treenit sujui, ruokavalio piti ja fiilis oli hyvä, mutta kroppa oli lopulta eri mieltä. Tuli turvotusta, kuvotusta, mahakipuja, kroppa keräsi nestettä. Ja kun aloitin uuden dieetti-ruokavalion toukokuun lopussa, odotettiin tuloksia. Mutta niitä ei tullut.

Paino on junnannut paikoillaan, eikä senttejäkään ole kesäkuun aikana lähtenyt. Ehkä elimistö kaipasi aikalisää, sillä onhan tässä tapahtunut todella suuri muutos elämäntavoissa viimeisten kuukausien aikana. Pakko myöntää, että oon pettynyt. Se ettei mitään tapahdu, on kiristänyt nutturaa jonkin verran. Sen takia varmaan repsahdinkin. Mutta opetteluahan tämä on, joka ikinen päivä.

Mietin viikonlopun aikana paljonkin, missä on menty pieleen. Uskoisin suurimman syyn olevan stressin. Ja stressin kautta on tullut unettomuus. Eihän se riitä millään, että nukkuu vuorokaudessa 4-5h. Nyt oon lomalla ja yritän olla stressaamatta yhtään mistään, vähiten tästä projektista. Ei surkuttelu auta, nyt laitetaan uusi vaihde silmään!

Tässä on kuitenkin tehty jo paljon töitä ja matkaa on vielä kuljettavana. Suunta on ehdottomasti oikea. Viikonloppuna näin paljon sellaisia ihmisiä, joita en ole nähnyt vuoteen - tai moneenkaan vuoteen. Oli kiva kuulla heiltä palautetta uudistuneesta ja "hyvää oloa säteilevästä" Marista, kuten eräs tuttava kuvaili. Sekin oli hyvä muistutus muutoksesta ja siitä, ettei aina kannata tuijottaa lukemia.


Ville hioi ruokavaliota oman coachinsa Jari "Bull" Mentulan kanssa, jotta se on varmasti miulle oikeanlainen. Suuria muutoksia ei tehty, mutta toivottavasti nyt jotain alkaa tapahtua... Lukemat ovat hyvinkin samanlaiset kuin kuukausi sitten, mutta tässä numeroita kollektiivisesti kolmen kuukauden ajalta:
Paino -5,2kg
Vyötärö -14cm
Rinnanympärys alta -10cm
Rinnanympärys päältä -11cm
Lantio -9cm
Reidet yhteensä -13cm
Pohkeet yhteensä -2cm
Hauikset yhteensä -4cm

Onhan tuossa kolmeen kuukauteen aikamoinen määrä senttejä. Ympäri kroppaa on hävinnyt 63 senttiä! Kertauksen vuoksi, täältä löytyvät tilanteet yhden kuukauden ja kahden kuukauden jälkeen.

Eräs tuttava lomailee heinäkuun ajan, hän sanoi myös pitävänsä lomaa salilla käymisestä. Miulla tilanne on päinvastainen. Oon odottanut tätä lomaa jo pitkään, sillä tiedän että nyt miulla on aikaa aamuaerobisille, salitreeneille ja kunnon unille! Olo on repsahduksen ja pienen oman aikalisän jälkeen todella motivoitunut! Nyt kesälomalla aion panostaa omaan hyvinvointiin. Innolla kohti uutta!


Tätä blogia rupesin pitämään lähinnä omien ajatusten purkupaikkana. En uskonut, että nää jutut oikeasti ketään jaksaisivat kiinnostaa. Siksi en tätä ole juuri kenellekään markkinoinutkaan - pois lukien Team BodyStock, jotka joutuvat "pakkosyötteiden kohteeksi" Facebookissa ;)

Aattelin, että ehkä tänne muutama kaveri ajautuu vierailulle, mutta blogia on luettu noin 9500 kertaa. Sekin vain kolmessa kuukaudessa. Eli suuret kiitokset just siulle siellä ruudun takana! Mielelläni otan myös kommentteja, palautetta ja toiveita vastaan! Rohkeasti vaan kommenttia alle :)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Helvetinperkele!!!

Että ihminen voi olla heikko - ja tyhmä. Elämässä on ollut viime aikoina jos jonkinlaista vastoinkäymistä, ja niinhän se vanha tunnesyöjä heräsi henkiin. Repsahdin.

Mie oon "selvinnyt" kunnialla pääsiäisestä, vapusta, juhannuksesta, viikonlopuista, bileistä, synttäreistä ja hautajaisista. Mussuttanut omia eväitä, kun muut juopottelevat tai syövät kakkua, burgereita, pizzaa ja muita herkkuja. Ei oo tehnyt tiukkaakaan pysyä omalla linjalla. Mutta nyt tuli muistutus siitä, kuka on tän projektin pahin vihollinen. Mie.

Ihan normaali arkipäivä. Työt venähtivät. Menin kauppaan - nälkäisenä. Ostin mitä sattuu. Ja söin mitä sattuu. Ei sillä hetkellä ollut mitään tekemistä järjen kanssa. En vaan pystynyt kontrolloimaan itseäni. Olo oli kuvottava ja oksettava. Mutta pahin oli se morkkis, jonka ihan ite sain itselleni aiheutettua.

Oisin toki voinut pysyä hiljaa, väittää että kaikki sujuu kuin ruusuilla tanssien ja olla tunnustamatta repsahdusta. Jos tässä on ruusuilla tanssittu, niin joku unohti kertoa, että on niissä ruusuissa piikitkin...

Häntä koipien välissä, itseäni ruoskien, lähetin Villelle viestin. Haluan olla rehellinen tän projektin suhteen, eikä siitä tule mitään, jos en uskalla omaa repsahdustani tuoda julki. Samalla halusin pahentaa omaa morkkistani, jotta en joutuisi samanlaisia viestejä enää lähettämään. Villeltä tuli ansaitut nuhtelut. Sitä mie tarvitsin. Oikeasti.

Tunnesyömisen takia mie olen tässä. Ja tää on se asia, joka kaipaa eniten työskentelyä. Treenit sujuvat, aamuaerobiset ei ole ongelma. Eikä ees ruokavalio. Mutta salakavalin on se normaali arkipäivä, kun elämä vastustaa, unet jääneet vähiin tai työpäivät venähtävät liian pitkiksi.

Tänään on uusi päivä ja uusi alku. Tehty mikä tehty. Projekti ei tähän kaadu, eikä yksi päivä vie saavutettuja tuloksia pois. Mutta sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, miten pettynyt oon itseeni. Kaikki on mennyt mahtavasti, mutta rypäs vastoinkäymisiä onnistui suistamaan miut pois raiteilta hetkessä... Tässä sitä riittääkin opeteltavaa. Loppuelämäksi.


Miten te käsittelette tunteenne? Tai repsahdukset? Löytyykö blogin lukijoista tunnesyöjiä? Tai niitä, joilta ruokahalua katoaa, kun elämä heittelee raiteiltaan? Miten saatte mieliteot kuriin?