Miten meni noin niinku omasta mielestä...?

Vastauksena otsikolle: Ihan päin peetähän tässä on mennyt. Moni asia. Todella moni. Avaamatta yhtään enempää yksityiskohtia, sanottakoon, että kulunut vuosi on ollut monin tavoin aivan hanurista. Paljon on vettä virrannut Kymijoessa, ja onneksi tulee virtaamaankin.

Totuus on se, että kaikki se duuni, mitä paremman kunnon ja hyvän olon saavuttamiseksi tein, valui kuin vesi sormien lävitse. Mitä on jäljellä? Paska fiilis epäonnistumisesta, ällötys kertyneistä kiloista, harmitus "kutistuneista" vaatteista ja helvetin iso harmitus siitä, millaiseksi peilikuva on muuttunut.


Tuo peilikuva onkin kinkkisempi homma. Omaa laihtumista ei meinaa peilikuvasta erottaa, ei sitten millään. Mutta ei lihomistakaan. Siksi niitä aloituskuvia suositellaan otettavaksi. Niistä sen eron huomaa. Ja vaatteista. Mutta harvemmin peilistä.

Oon käsitellyt näitä asioita päässäni melko paljon. Syitä ja seurauksia. Motivaation puutetta. Itseni dissaamista ja aliarvioimista. Miksi pitää haukkua itsensä? Miksi aiheuttaa entisestään huonompaa fiilistä itsensä suhteen? Miksi vaa'an lukema määrittelee omaa itseä enemmän kuin mikään muu - eihän se ole sama kuin mitä olen ihmisenä!

Opettelen edelleen: opettelen olemaan itselleni armollisempi, tyytyväinen siihen mitä olen. Elämä on kuitenkin matka, joka päättyy joskus. Ei kukaan ole "valmis" juuri tänään. Yritän ottaa vastoinkäymiset oppina - harva oppii voitoista mitään. Häviöt ja tappiot ne opettavat. Ja usko tai älä - nyt se oma "taistelutahto" on suurempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Kulunut vuosi on varmasti ollut opettavaisempi kuin yksikään aiempi. Tiedän miten eri vastoinkäymiset ovat vaikuttaneet, mikä laukaisee tarpeen tunnesyömiseen, miten kaupan hyllyltä valikoituu suklaalevy tai karkkipussi ihan huomaamatta ostoskoriin. Ja tasan tarkkaan tiedän, miten pitäisi syödä. Vaan kun mieli ei aina tottele...

Tiedän, että en ole keskittynyt. Fokus on sana, joka pitäisi muistaa jokaisena päivänä. Ja asioiden tiedostaminen: miksi teen kuten teen? Jokainen suupala pitäisi olla harkittu ja tiedostettu. Kun keskittyminen herpaantuu, tapahtuu asioita, joita ei pitäisi.

Blogia ei ole tullut päivitettyä sitten maaliskuun. En tiedä onko tällä enää lukijoitakaan, mutta aion jatkaa kirjoittamista. Jos blogin pitäminen auttaa mua pysymään fokuksessa, niin aina parempi. Ja samalla jos voin olla jollekin vertaistukena, olen sitä mielelläni. Harva onnistuu yksin, harva onnistuu ensimmäisellä yrityksellä. Miulla yrityksiä on varmaan takana jo useampi kymmenen. Mutta tavoite on selvä: mie haluan muuttua - ja muuttaa elämäntapani. Mie en halua jojoilla painoni kanssa vuodesta toiseen. Ja miehän saavutan sen.

#Ysikuutosen alkufiilikset

Biitsiä, viinejä ja klassikkoautoja ;)

Lauantai 14.3. merkittäköön historiankirjoihin meidän yhteisen #ysikuus-tempauksen starttipäivänä. Mie palasin edellisenä yönä Italiasta, joten lauantaiaamu meni matkalaukkua purkaessa. Itse asiassa lauantai meni muutenkin "himmaillessa", sillä kävin hakemassa koiran ja vein samalla reissulla tuliaisia sukulaistytöille. Sunnuntai olikin sitten vauhdikkaampaa menoa ;)

Yksi lomapäivä vierähti rattoisasti
Frontignano di Ussitassa.

Loma tuli kyllä tarpeeseen ja ihanan ystäväni Jennin kanssa vietettiin melkoista aktiivilomaa. Käytiin leikkimässä albertotombia ja kallepalandereita lähiseudun laskettelukeskuksessa, maisteltiin sofistikoituneesti viinejä ja käyskenneltiin rannalla.

Kevään ensipolkaisu

Mutta tosiaan, jahka lomapölyt oli saatu karistettua, oli katupölyn aika :D Sunnuntaina oli ihastuttava auringonpaiste koko Suomessa. Turhaan sitä nököttää sisälläkään, kun voi lähteä pyöräilemään ympäri kaupunkia. Miulla on aina vähän sellaista suuruudenhullun vikaa. Tässä se ilmenee hyvin. Ei voinut aloittaa maltillisesti, lyhyellä totuttelulenkillä, vaan heti piti saada 20km rikki :D Sama pätee siihen, että jos lähden fillaroimaan yksin, en malta ajella rauhallisesti. Eli ihan hyvää tahtia tuli pidettyä. Kyseinen reitti on aika mäkistä, joten se selittänee leppoisan oloisen keskinopeuden :)

Auringonlaskun ratsastajat ;)

Fillaroinnin lisäksi oon kunnostautunut tekemään pitkiä lenkkejä koiran kanssa ja viikoittainen annos "turpaterapiaakin" piti tietysti saada ratsastuksen merkeissä :)

Miten meidän #ysikuutosen aloitus on muuten vaikuttanut kuin melkoisella kimpoilureippailulla paikasta toiseen? Paljonkin. Oon panostanut siihen, että ruokailut pysyvät säännöllisinä ja vedenjuontiin tulee kiinnitettyä tarkemmin huomiota. Alkumittaus palautti mieleen syyn, miksi tähän on ryhdytty.

Tiedostan sen, että oon ollu paremmassakin kondiksessa, mutta ei nykykunnosta murehtiminen mitään auta. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen ja tehdä parhaansa tavoitteen saavuttamiseksi. Ja suurin tavoite on toki se, että tästä jää elämäntapa - edellisistä opeista ei elämäntavoiksi selkeästikään ollut.

Joni:

Kotkan kaunista, keväistä luontoa.

Hakkaa tyhjää ehkä nyt, mutta eihän tässä vaiheessa fiiliksiä oikein ole kerinnyt kertyä. Tuntuu hyvältä, kun on alkanut juoda vettä säännöllisesti ja tavallaan oudolta kun opettelee uusia ruokailumalleja. Lähtötasomittaukset eivät sinänsä tuoneet muuta kuin herätyksen. Tavallaan hyväksynnän siitä, että tästä lähtee projekti ja tavoitteita kohti mennään.

Onhan tää siistiä, jos parin päivän vedenjuonnin ja oikein syönnin perusteella oma vireystila muuttuu noin paljon. Mitä se sit on kun maali, eli uusien elämäntapojen omaksuminen häämöttää?

Älä tuomitse, jos et tiedä

Kaikkitietävät tuomitsijat on se ihmisryhmä, joka saa kierrokset nousemaan. Olin vastikään erään tällaisen kanssa tekemisissä. Hän ei suinkaan tuominnut minua, vaan hän hyökkäsi ystävääni vastaan. Yhtään sen enempää erittelemättä ystäväni menneitä vuosia tai kokemuksia, uskallan sanoa, että rankkaa on ollut. Todella rankkaa.

Ja nyt tämä tuomitsija otti asiakseen kertoa minulle, että ystäväni pitäisi tehdä jotain itselleen. AIJJUMALAUTA! Kenenkään, EI KENENKÄÄN tarvitse ryhtyä arvostelemaan toisten tekemisiä. Luulisi siinä oman navan ympäristössä olevan ihan tarpeeksi ihmeteltävää.

Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen heti yhteydenoton jälkeen, olisi tekstissä todennäköisesti aika reippaasti sensuroitavaa. Ja joku voi miettiä, että mitä se nyt kimpoilee siellä näytön ääressä... Kirjoitan siksi, että näitä "törmäyksiä" tulee eteen turhan usein. Mikä tarve ihmisillä on kommentoida toisten elämää? Varsinkin, jos eivät tiedä, mistä puhuvat?

Kyllä miekin olen kuullut itsestäni jos jonkinlaisia juttuja. Julkinen työ on tavallaan suodattanut omat ajatukset siihen, että voin kuulla tai lukea kaikenlaista paskaa itsestänikin, enkä välttämättä reagoi mitenkään. Toisaalla joidenkin ääliöiden on pakko levittää paskajuttuja, jotta saisivat pönkitettyä omaa itsetuntoaan. Ja sitä mie en käsitä. En oo koskaan käsittänyt.

Mikä meistä suomalaisista tekee tällaisia? Miksi pitää puuttua toisten elämiin, kun omassakin olisi ihan varmasti "tekemistä"? Miksi jotkut ovat ihmisarvoltaan mukamas vähempiarvoisia kuin toiset? Mitä jos huolehdittais vaan niistä omista asioista?

Mind your own business!

#Ysikuus starttaa

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tuntuu kuin olisitte tunteneet koko ikänne? Toivottavasti, sillä onhan tuollaisiin ihmisiin mahtavaa tutustua! Mie tein tuttavuutta samanhenkisen ihmisen kanssa kaksi viikkoa sitten.

Mikkelissä ajettiin SM Vaakuna-ralli 20.-21.2. ja mie pääsin pitkästä aikaa mukaan ralliradioon. Niille, jotka eivät tähän mahtavaan formaattiin ole tutustuneet kerrottakoon, että ralliradiossa siis seurataan kilpailun kulkua sekä studiosta että maastosta. Mie olin studiossa Pakarisen Jonin kanssa, jota en ollut entuudestaan tavannut, vaan eipä tuo menoa haitannut! Tultiin todella hyvin juttuun ja ollaan päivittäin tekemisissä.

Joni on sellainen ihminen, joka parin päivän työkokemuksen perusteella tuntui jotenkin todella tutulta. Molemmat olemme olleet paremmassakin kunnossa kuin nyt, joten päätettiin tehdä asialle jotain. Ja tässä se tulee: #YSIKUUS

Kolmen kuukauden kickstart

Meidän oma haaste pitää sisällään nimensä mukaisesti 96 päivää (aika ylläri, eikö). Se käynnistyy reilun viikon kuluttua 14.3. ja jatkuu juhannukseen, 18.6. asti. En oikeastaan haluaisi puhua haasteesta tai projektista, sillä tarkoitus on löytää hyvä tekemisen meininki ja jatkaa samalla linjalla ysikuutosen (älä vaan sekoita Saabiin) jälkeenkin. Ei siis mitään hampaat irvessä puurtamista tai kaloreiden laskemista, vaan rentoa tekemistä. Oikeastaan tää toimii parhaimmillaan kickstarttina.

Tarkoituksena on syödä puhdasta, mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Meillä on ruokavaliorunko, jota noudatamme. Siihen ei kuulu vilja-, maito- tai sokerituotteet. Ainakin alussa seurataan myös tarkasti kuinka paljon ruokaa menee kitusiin. Mitään ehdotonta tiukkaa dieettiä ei noudateta, sillä ei sekään toimi, jos puhutaan elämäntapamuutoksesta. Pienet herkkuhetket ja juhlat kuuluvat asiaan. Tärkeintä on, ettei jää niin sanotusti ryyppy päälle.

Liikunnalliselta puolelta tavoitteena on löytää ilo tekemiseen. On kyse sitten kävely- tai juoksulenkistä, työmatkapyöräilystä, ratsastuksesta tai vaikka lätkä- tai salitreeneistä, tärkeintä on, että liikunnasta nauttii. Kyllä meillä on tietty määrällinen tavoitekin liikuntamäärille, mutta en nyt jaksa tyhjentää koko Ysikuutosen pajatsoa kerralla... Eikä sitä tiedä, vaikka haastaisimme toisemme kokeilemaan jotain uusia lajeja  :)

Välimatkaa on lähes 250 kilometriä, joten kovin usein emme pääse tapaamaan. Onneksi on sosiaalinen media ja kaikki muut härpäkkeet, joilla yhteydenpito pysyy aktiivisena. Tilivelvollisuus molemminpuolin takaa sen, että pysytään ruodussa.

Miun ajatuksia on blogi täynnä, mutta sen voin kyllä sanoa, että ootan tätä Ysikuutosta innolla! Ja niin odottaa Jonikin. Tässä miehen kommentit ennen starttia :)

Joni:

Mulle tän ”tempauksen” perusajatus on se, että saan vihdoin muutettua mun elämäntavat sellaisiksi, että pystyn olemaan aktiivinen ja perus iloinen. Mä haluan pysyä terveenä ja olla aktiivinen isä ja esimerkki mun lapselle. Nyt mä en sitä ole ja mä ymmärrän sen esimerkin vaikutuksen.

Taustalla mulla on urheilua, joten sinänsä tää on miellyttävää kun tietää, mitä tuloksia voi saada aikaan kun on paremmassa kunnossa ja voi hyvin. Mulla on jumalaton tarve näyttää itelleni, et mä pystyn saamaan elämästäni ja kropastani otteen. Mulla on jumalaton tarve voida hyvin ja nauttia. En erityisesti juo enkä oo koskaan tupakoinu, joten mulla kyseessä on lähinnä ryhdistäytymisessä ja ruokailuvalinnoista.

Ens kuun jälkeen on toukokuu... #asenne

Elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Joskus voi olla vaikeaa löytää syytä hymyyn. Se kuuluu elämään. Ei aina tarvitsekaan hymyillä.

Mutta asenne ratkaisee. Elämän varrella voi kaatua monta kertaa, tärkeintä on se, että nousee omin jaloin ylös ja mitä tapahtuu nousemisen jälkeen. Siinä kysytään asennetta. Vaikeissa tilanteissa voi miettiä vaikka, voisiko siitä seurata jotain hyvää. Tiedättehän: kun yksi ovi sulkeutuu, vähintään toinen avautuu jossain.

Miun viimeinen puoli vuotta ei oo todellakaan mennyt putkeen. Enemmänkin vihkoon. Toki ne opit kannattaa ammentaa, joita on ammennettavissa, joten miksi jäisin kiinni menneeseen? Miksi en keskittyisi tulevaan ja antaisi sille mahdollisuutta?

Jotkut kaverit ihmettelevät miun positiivista asennetta. Mie ja veljeni ollaan saatu sellainen kasvatus ja elämänasenne, että yritetään löytää asioista ne hyvät puolet. Tuo otsikko onkin erityisesti kevättalvella suosimamme hokema. Miun mielestä se kertoo meidän ajatusmaailmasta aika paljon. Halutaan katsoa mitä tulevaisuus tuo - ja keväisin on kiva ajatella, että kohta se kesä tulee.

Positiivista asennetta voi opetella siinä missä uusia elämäntapojakin. Hymyilemällä on ottanut jo askeleen kohti positiivisempaa elämää. Kiitollisuus ja pienten arkisten ilojen havaitseminen auttaa varmasti.

Mie hymyilen ihan tahallani, erityisesti muiden nähden. On kiva katsoa vastaantulijoiden ilmeitä, kun epäilevät että heillä on pinaattia etuhampaiden välissä tai soppatahra poskessa. Mie kuuntelen hyväntuulista musiikkia, joka tulvii hyviä muistoja mieleen. Siinähän hymyilee jo väkisinkin :)

Mie haluan levittää hyviä ajatuksia muillekin. Välillä lähetän ihan ylläreinä kavereille postikortteja ympäri Suomea. Eräs ihana ystävä oli purskahtanut itkuun liikutuksesta, kun luki postilaatikosta löytyneen kortin.

Ei siun tarvitse koko aikaa hymyillä. Mutta jos tää herättäis ees vähän ajatuksia, tai nostais suupieliä ylöspäin, ni teksti on tehtävänsä tehnyt. Kevättä ja aurinkoisia päiviä kohti... Hymyillään!

Why so serious?

Pahin vihollisesi?

Usein elämäntapamuutoksissa kuulee lauseen: "olen itseni pahin vihollinen" tai "muutoksen suurin vihollinen katsoo peilistä". Ymmärrän enemmän kuin hyvin, mitä sillä tarkoitetaan. Olen itsekin ajatellut niin. Miehän se olen se, joka laittaa suuhunsa niitä ruokia joita ei pitäisi. Mie olen myös se, joka keksii tekosyitä, ettei tarvitsisi lähteä liikkeelle.

Mutta mitä jos ajatuksen kääntäisi toisinpäin? Mie olen se, joka haluaa muuttua ja joka laittaa suuhunsa juuri niitä ruokia, joita pitääkin. Mie olen myös se, joka lähtee liikkeelle silloinkin kun ei huvittaisi. Miehän tämän muutokseen teen ja saan aikaan.

Voiko muutosta tapahtua, jos näkee itsensä punaisena vaatteena tai vihollisena itselleen ja jokainen asia, jonka tekee on väärin? Eikö tarkoitus ole rakastaa sitä ihmistä, jonka kanssa viettää elämänsä jokaisen hetken? Eikö muutos voisi alkaa siitä, että on sinut itsensä kanssa? Ei syytä ja suomi itseään jokaisesta tekemästään virheestä, vaan olisi itselleen armollinen?

Paljon avoimia kysymyksiä, joihin en välttämättä edes kaipaa vastauksia. Haluan tällä postauksella herättää ajatuksia siitä, miten kukakin itseensä suhtautuu ja minkälaisena itsensä näkee. Sie olet oikeasti hyvä ja kaunis ihminen juuri noin!

Sleep Cycle valvoo treffejä nukkumatin kanssa

Eihän tuossa liikaa aikaa
jää nukkumiselle...

Kaikkihan sen tietää, että lepo on tärkeää. Ja hyvät yöunet. En nyt tarkoita unien sisältöä vaan pikemminkin unenlaatua ;) Mie teen pääsääntöisesti aikaisia työvuoroja, herätykset on ennen aamuneljää ja yöunet jää noin viiteen tuntiin.

Päikkäreitä olisi kai ihan hyvä nukkua, jottei univelkaa kerry liikaa. Toisaalta jos päikkärit venähtävät, venähtää myös illan nukkumaanmeno ja kierre on valmis.

Tutkiskelin erilaisia unensyvyyttä mittaavia puhelinsovelluksia ja päädyin Sleep Cycleen. Sovellus käyttää puhelimen liikesensoria hyödykseen ja rekisteröi liikehdintää. Samalla se "haistelee" unen syvyyttä. Sleep Cycle toimii myös herätyskellona. Se herättää puolen tunnin haarukassa silloin, kun uni on ohuimmillaan. Jos oon laittanut herätyksen esim. klo 3.50, saattaa se herättää milloin tahansa 3.20-3.50 välillä.

Nukkumiset koosteena.

Muutaman viikon käytön jälkeen voin vain todeta, että jollain tavalla oon jäänyt tähän koukkuun. Pahoittelen jo valmiiksi mahdollista kuvakimaraspämmäystä, mutta itestä on aina kiva katsoa, miltä sovellus näyttää ennen kuin edes lataan sen puhelimeeni.

Seuraavat viikot on pelkkiä aamuvuoroja, joten nää yöunet eivät todennäköisesti tule pitenemään. Nyt oon huomannut, että nukun määrällisesti aika vähän. Keskimääräinen sängyssä vietetty aika on 6h 44min. Kooste näyttää myös milloin olen nukkunut laadullisesti parhaimmat ja huonoimmat unet ja milloin pisimmät ja lyhyimmät unet.

Laadullisesti huonointa unta.

Laadullisesti huonointa unta oon nukkunut viikko sitten - perjantain ja lauantain välisenä yönä. Olin viettämässä iltaa livemusiikin parissa perjantaina. Kävin kuuntelemassa Eija Lyytistä loppuunmyydyllä Kyminsuun näyttämöllä ja sen jälkeen jatkoin bluesmeiningeissä vielä kotkalaiseen pubiin. Olin omalla autolla liikkeellä, joten vesilinjalla pysyin juomien suhteen :)

Ilta venähti, joten pääsin nukkumaan vasta kahden tienoilla. Yön aikana alkoi päänsärky, joka herätteli pitkin aamua. Sleep Cyclen grafiikka näyttääkin näppärästi, miten olen herännyt vähän väliä ja syvä uni on ollut hetkittäistä. Unenlaatu on ollu 29% - enkä yhtään ihmettele. Aamulla tuntui kuin en olisi nukkunut lainkaan.

Lyhyimmät yöunet.

Tässä kuvakimaraa siitä, minkälaista tietoutta Sleep Cycle unista tarjoaa. Oikealla lyhyimmät yöunet. Ne nukuin viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Iltavuoro vaihtui aamuun, unta en saanut tarpeeksi ajoissa, sillä kroppa oli vielä "iltarytmissä" ja viikonlopun jäljiltä muutenkin vähän väärässä rytmissä. Herätys varttia vaille neljä. Blaah. Ammatinvalintakysymyksiähän nää on. Ja tykkään hirmu paljon aamuvuoroista, joten en mussuta lyhyistä unista sen enempää. Kuvakimaraa täydentävät  pisimmät ja laadullisesti parhaat yöunet: sama yö, eikä yllättäne, että osui juuri viikonlopulle ;)

VINKVINK: Klikkaamalla kuvat saa suuremmiksi ja paremmin tarkasteltaviksi :)

Pisimmät ja laadullisesti
parhaat yöunet.

Monelta oon heittäytynyt vaaka-asentoon minäkin päivänä.

Kuinka pitkään sängyssä on tullut pötköteltyä.

Sängyssä vietetty aika viikonpäivittäin.

Unenlaatua pitemmällä ajanjaksolla.

Unenlaatu päivittäin.