Mutta asenne ratkaisee. Elämän varrella voi kaatua monta kertaa, tärkeintä on se, että nousee omin jaloin ylös ja mitä tapahtuu nousemisen jälkeen. Siinä kysytään asennetta. Vaikeissa tilanteissa voi miettiä vaikka, voisiko siitä seurata jotain hyvää. Tiedättehän: kun yksi ovi sulkeutuu, vähintään toinen avautuu jossain.
Miun viimeinen puoli vuotta ei oo todellakaan mennyt putkeen. Enemmänkin vihkoon. Toki ne opit kannattaa ammentaa, joita on ammennettavissa, joten miksi jäisin kiinni menneeseen? Miksi en keskittyisi tulevaan ja antaisi sille mahdollisuutta?
Jotkut kaverit ihmettelevät miun positiivista asennetta. Mie ja veljeni ollaan saatu sellainen kasvatus ja elämänasenne, että yritetään löytää asioista ne hyvät puolet. Tuo otsikko onkin erityisesti kevättalvella suosimamme hokema. Miun mielestä se kertoo meidän ajatusmaailmasta aika paljon. Halutaan katsoa mitä tulevaisuus tuo - ja keväisin on kiva ajatella, että kohta se kesä tulee.
Positiivista asennetta voi opetella siinä missä uusia elämäntapojakin. Hymyilemällä on ottanut jo askeleen kohti positiivisempaa elämää. Kiitollisuus ja pienten arkisten ilojen havaitseminen auttaa varmasti.
Mie hymyilen ihan tahallani, erityisesti muiden nähden. On kiva katsoa vastaantulijoiden ilmeitä, kun epäilevät että heillä on pinaattia etuhampaiden välissä tai soppatahra poskessa. Mie kuuntelen hyväntuulista musiikkia, joka tulvii hyviä muistoja mieleen. Siinähän hymyilee jo väkisinkin :)
Mie haluan levittää hyviä ajatuksia muillekin. Välillä lähetän ihan ylläreinä kavereille postikortteja ympäri Suomea. Eräs ihana ystävä oli purskahtanut itkuun liikutuksesta, kun luki postilaatikosta löytyneen kortin.
Ei siun tarvitse koko aikaa hymyillä. Mutta jos tää herättäis ees vähän ajatuksia, tai nostais suupieliä ylöspäin, ni teksti on tehtävänsä tehnyt. Kevättä ja aurinkoisia päiviä kohti... Hymyillään!
 |
| Why so serious? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti