Flunssan prkle

Niin pitkään kuin onnistuin välttelemään tämän kevään flunssaa, niin eikös se viimein iskenyt. Ja voi morjens, miten kovaa iskikin - suoraan kanveesiin. Eihän siinä auta kuin levätä.

Flunssassa, kuumeessa ja tukkoisena ei tee mieli ruokaa, ei sitten yhtään. Mutta näppärästi PT-Ville piti huolen, että söin tarpeeksi myös kipeänä. Vaikka mies oli itsekin kipeä, muistutti Ville viesteillä, että muistahan syödä ja juoda ruokavalion mukaan. C-vitamiineja on myös tullut napsittua hieman ylimääräisiä.

Nyt tässä ootellaan, että olotila paranisi. Kolmen päivän aikana lämpötila on vaihdellut 35,4:n ja 38,4:n asteen välillä. Ääni muistuttaa Hannele Laurin ja Tom Jonesin risteytystä, kurkku on tosi kipeä ja jopa hengittäminen sattuu. Pyrin jo perjantaina lääkäriin, mutta ei ollut aikoja. Huomenna menen sinne vaikka väkisin.

Kuva: vtpeakperformance.com

Ilmankos oli vähän outo fiilis...

Arjen rytmitys

Tää "projekti" saa vilkuilemaan kelloa ja tsekkaamaan kalenteria entistä tiiviimmin. Kelloa tulee vilkuiltua ruokarytmin vuoksi. Syödä pitäisi 3-4 tunnin välein. Kiireisenä työpäivänä siinä onkin tekemistä, ettei ruokailuväli pääse venähtämään neljää tuntia pitemmäksi... Lisäksi pitäisi muistaa ottaa vitamiinit kolme kertaa päivässä.

Kuntosalitreenejä tulee viikoittain 4-5. Treeni on jaettu neljään osaan: jalat, olkapäät ja ojentajat, selkä ja hauis sekä vatsat. Lisäksi viitenä aamuna viikossa tulee kirmailtua vähintään puolen tunnin mittainen aamuaerobinen (yleensä kävelylenkki) tyhjällä vatsalla.

Vapaa-ajan ongelmia ei ainakaan ole. Tässä projektin ohessa teen ihan normaalisti töitä. Työ on onneksi kuitenkin säännöllistä, eli maanantaista perjantaihin, aamuvarhain alkavia hommia.

Koiranomistajana aamulenkit ovat kuuluneet aiemminkin arkeen. Mutta reilu puolen tunnin aamulenkki saattaa hieman väsyttää, kun herätyskello pärähtää soimaan 3.30. No ei auta, mentävä on. Silti päällimmäisenä fiiliksenä on edelleen innostus tästä kaikesta. Kun on sovittu, että treenataan tietty määrä viikossa, niin on treenattava. On se PT-Ville sen verran hurja, ettei kannata ehdoin tahdoin tässä vaiheessa suututtaa omalla lusmuilulla ;)

Lenkille tiimipipo päässä ;)

"En syö, ei kuulu ruokavalioon"

Viime aikoina aika moni ruoan tai herkun tuputtaja on saanut kuulla otsikon mukaisen lausahduksen: "en syö, ei kuulu ruokavalioon". Niinhän sitä sanotaan, että lihaksia ei tehdä kuntosalilla, vaan keittiössä. Ruokavaliolla on todella suuri merkitys projektissa. Ja kun on kerran tehty ruokavalio just miulle, niin pitäähän sitä noudattaakin pilkulleen.

Soveltaminen ei auta, ei todellakaan. Ja jos tarvittavia muutoksia ei ala kropassa tapahtua, niin mistäs sitä sitten lähdetään muutosta hakemaan, jos ruokavaliota on sovellettu mennen tullen...? Olen siis onnistunut pysymään ruokavaliossa, eikä ole oikeastaan tehnyt tiukkaakaan.

Syön 5 kertaa päivässä: aamiainen, välipala, 2 lämmintä ateriaa ja iltapala. Lisäksi vettä tulee hörpittyä litroittain pitkin päivää. Näin aluksi ruokavalio on aika runsas ja syön paljon enemmän kuin mihin olen tottunut, eikä nälästä ole tietoakaan. Tarkoituksena on käynnistää aineenvaihdunta kunnolla ja kasvattaa lihasmassaa. Tällä runsaammalla ruokavaliolla jatketaan noin kuukauden ajan ja sen jälkeen alkaa varsinainen dieetti.

Puhtaan ruoan lisäksi käytän lisäravinteita ja vitamiineja tehostamaan ruokavaliota ja treeniä, sekä varmistamaan riittävän vitamiinien saannin. Toistaiseksi ruokavalion noudattaminen on ollut helppoa - oikeastaan helpompaa kuin kuvittelin. Takana on nyt yhdet kakkukestitykset ja reilun vuorokauden mittainen reissu, jossa muut keskittyivät enemmänkin grilliruokiin ja alkoholijuomiin. Mie söin etukäteen valmistettuja eväitä ja join vettä. Ja kun oikein hurjaksi heittäydyin, niin hörppäsin lasillisen zero-cokista ;)

Se että on jollekin tilivelvollinen tekemisistään, kannustaa kummasti pysymään suunnitelmassa. Lähellekään aina ei ole edes nälkä, kun pitää jo syödä. Aterioiden skippaaminen on ihan yhtä paha kuin että söisi liikaa. Ja vaikka tuntuukin itsestä siltä, että ehkä tuota ruokamäärää voisi tiputtaakin, niin kyllä se siitä vielä vähenee. Pitää nyt vaan kai nauttia siitä, että saa syödä hyvin ;)

Parsakaalia, pastaa, kalkkunaa ja raejuustoa.

Lisäravinteet täydentävät ruokavaliota ja tehostavat treeniä.

KVG:stä KVV:ksi

Uuteen ruokavalioon ja saliohjelmiin totutellessa tulee mieleen paljon kysymyksiä. "Onko lohi liian rasvaista, vai käytänkö jotain muuta kalaa?, Kana loppui, millä voin korvata?, Miten kannattaa lämmitellä ennen vatsatreeniä?" ja niin edelleen...

Mahtavintahan tässä on se, että "henkilökohtainen rainerini" Ville on aina tavoitettavissa. Eikä toistaiseksi ole tullut sellaista kysymystä, johon hän ei olisi osannut vastata. Eli henkilökohtaisen rääkkäämisen lisäksi miulla on lähes reaaliaikaisesti toimiva henkilökohtainen kysymys-vastaus-palvelu :)

Jos joku kysyy ns. tyhmän kysymyksen, niin vastauksena on saattanut kuulla KVG - eli kato v*ttu Googlesta. Mutta miun kohdalla se on muuttunut KVV:ksi, kysy v*ttu Villeltä ;) Kun moni perinteisesti googlettaa tai etsii keskustelupalstoilta vastauksia kysymyksiin, niin mie laitan Villelle viestin. Taannoin piti jo laittaa viesti, että kyllä mie kohta tän häiriköinnin lopetan. Vastaus oli: "Tästähän sä mulle maksat". Totta.

Muutenkin fiilis valmennussopimuksen suhteen on erittäin myönteinen! BodyStockin porukka on mahtavaa, tulemme tosi hyvin juttuun ja huumoria viljellään paljon. Se tunne, että olen tehnyt elämäni parhaan diilin, vahvistuu koko ajan. Tätä matkaa on hyvä taivaltaa upean porukan kanssa.

Aurinkoa teillekin - satoi tai paistoi :)

Team silmäpussit :D Eli Ville ja mie.

Sali vaihtoon

Kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa... Tai no, riippuu leffasta. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä. Viimeisin käänne tuli kuntosalin suhteen.

Kävin siis viime viikolla Villen ja Eikan kanssa treenaamassa. Tämän jälkeen personal trainerini Ville oli saanut tiedon, että he eivät "talon ulkopuolisina" pt:einä saa tulla treenauttamaan mua EasyFitille. Syvä huokaus. Sinänsä ymmärrän EasyFitin huolen, sillä kyllähän hekin tarjoavat jonkinlaisia pt-palveluja ja tekeehän minun PT omaa "liiketoimintaansa" kanssani salilla... Olen kuitenkin EF:ltä hankkinut aiemmin kuntosaliohjelman, enkä kokenut sitä tarpeeksi kehittäväksi.

Jos Kotkan EasyFitillä on varaa valikoida asiakkaitaan, niin on mullakin vara valita sali, jonne myös trainerit ovat tervetulleita. EasyFit saikin eilen seuraavanlaisen viestin:

Olen ollut jäsen reilun vuoden ajan ja pitänyt paikasta. Nyt haluan parempaan kuntoon. Palkkasin itselleni personal trainerin ja häneltä kuulin, että ette laske talon ulkopuolisia pt:itä asiakkaitanne treenauttamaan ilman lisämaksua. Käsittämätöntä. Eiväthän ne personal trainerit siellä treenaa, vaan MINÄ, joka maksan teille siitä, että saan käyttää palveluitanne. Siirrän jäsenyyteni sellaiseen paikkaan, jonne olen tervetullut personal trainerini kanssa.

Sain EasyFitiltä myöhemmin vastauksen, jonka mukaan ulkopuolisen Personal Trainerin tulee maksaa lisämaksu, sillä hän käyttää asiakkaan kanssa EF:n tiloja. Ja koska heillä on omat PT-palvelut, tulee ulkopuolisten maksaa 15€/kerta. Jännä sinänsä, että minulle ei kukaan suoraan asiasta sanonut, eikä tietoa löydy sopimuksesta, salilta tai nettisivuiltakaan. Kannattaisi ehkä päivittää tiedot ajan tasalle.

Onneksi muualta löytyi joustavuutta ja eilen saatiin räätälöityä uusi sopimus. Tästä eteenpäin treenailen Hyvinvointikeskus Huumassa. Eikä tarvitse maksaa erikseen siitä, että menen salille personal trainerin kanssa. Ja jottei totuus unohtuisi, tänään on JALKAPÄIVÄ!!!

Kuva: thefunniestpictures.com/

Arki ja uudet haasteet

Puhelimen raivostuttava herätysääni patisti ylös kello 3.30. En torkuttanut - vaikka mieli teki. Silmät suurin piirtein auki, vaatteet päälle, pipo peittämään "bad hairday:ta" ja pihalle. Aamuneljältä lenkkeillessä tulee mieleen, että ei miullakaan taida olla kaikki muumit laaksossa. Samaa mieltä lienee koira, joka ei ainakaan riemusta pomppien lähtenyt aamu-ulkoilulle.

Mutta jos hyviä puolia etsii, niin eipä ollut ruuhkaa lenkkipoluilla tuohon aikaan. Ja toisekseen - mikään ei herätä niin hyvin kuin puolen tunnin lenkki aamutuimaan ;)

"Uuden elämän" aloittaminen oli viime viikolla loman myötä helppoa. Lomalla aikataulujen sovittaminen on paljon helpompaa kuin töiden ohessa. Arkeen palaaminen kello 5 alkavalla aamuvuorolla on haastavaa, mutta ei suinkaan mahdotonta.

Sunnuntai-iltana laitoin eväät valmiiksi, jottei aamuväsyssä tarvitse säheltää niiden kanssa. Tänään on salivapaa, mutta koiruuden kanssa tulee lenkkeiltyä senkin edestä. Vesisateet putsasivat ilmaa. Näin siitepölyallergikon näkökulmasta sateista ei ole haittaa - henki kulkee paremmin eikä silmiä kutita jatkuvasti :)

Tällaisilla mietteillä uuden viikon kimppuun! Mahtavaa "kärsimysviikkoa" nimestä huolimatta :)

Ihana arki?

Sukelluspukuilua ja tynnyrissä polkemista paineistettuna - eli ensikosketus Hypoxiin

Sain mahdollisuuden kokeilla Hypoxi-hoitoa. Nettisivujen mukaan Hypoxi on kevyen liikunnan ja alipainehoidon yhdistelmä, jolla voidaan kohdentaa rasvanpolttoa tietyille alueille. Mainostekstihän kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta: "HYPOXI:n avulla ongelmakohtien ympärysmitta pienenee kolme kertaa enemmän verrattuna perinteisen liikunnan avulla saavutettaviin tuloksiin."

Mie oon aika skeptinen tällaisten ihmehärveleiden suhteen. Mutta kun kerran ilmaiseksi pääsi kokeilukäynnille, niin pakkohan se oli testata ;) Etukäteisohjeistus oli melko simppeli: syö hiilaripitoinen ateria kaksi tuntia ennen Hypoxia ja proteiinipitoinen ateria pari tuntia Hypoxin jälkeen. Vaatetuksen tuli olla väljä.

Ennen kuin päästiin itse asiaan, täytin taustatietolomakkeen, jossa kyseltiin terveydentilaa, mahdollista lääkitystä, ruokavaliota ja niin edelleen. Sitten hommiin. Ensimmäisenä pukeuduin ilmatiiviiseen "sukelluspukuun", jossa on 400 ilmakuplaa. Tämä HDC-laite käyttää hyväksi vaihtelevaa yli- ja alipainetta. Sen tarkoituksena on aktivoida pintaverenkiertoa ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Pukuun kytkettiin kiinni piuhoja, jotka hoitivat puvun paineenvaihtelun.

Vekotin oli aika vinkeän tuntuinen. Itse hoito ei juurikaan tuntunut miltään. Täyttyvät ja tyhjentyvät ilmakuplat tekivät omanlaistansa hierontaa, enkä yhtään ihmettele, että hoitoon on helppo nukahtaa. Koin parikymmentä minuuttia kestäneen hoidon hyvinkin rentouttavana. Tämän jälkeen tehtiin pieni tsekkaus reisiin ja vatsaan. Sekä jaloista että mahasta löytyi ilmakuplien painamia jälkiä, joten Hypoxi-hoitaja Pauliina Tuomisen mukaan kroppani vastaanottaa hyvin kyseisen laitteen hoidon.

Sitten siirryin viereiseen S120-laitteeseen, joka on eräänlainen polkutynnyri. Päälleni puettiin "puolikorsetti", jolla blokattiin vartalo rintojen alapuolelta niin, että yli- ja alipaineet pääsevät vaikuttamaan alavartaloon. Fillarointi hoidettiin matalalla sykkeellä paineen vaihdellessa puolen tunnin ajan. Ei siis mitään spinning-kimpoilua vaan rauhallista sunnuntaipyöräilyä. Paineenvaihtelut toivat mieleen lähinnä lentokoneessa istumisen - joskaan siellä ei tarvitse polkea samalla ;)

Yhden kokeilukerran jälkeen on paha sanoa mitään Hypoxin vaikutuksista. Jalkapäivän tuntemukset on edelleen vahvasti mielessä, joten Hypoxilla tuntui olevan ihan hyvä palauttava vaikutus (monet urheilijat kuulemma käyttävät Hypoxia nimenomaan palautumiseen). Juon päivässä litroittain vettä, joten vessassa saa rampata alvariinsa muutenkin. Eikä ihossakaan huomaa muutoksia, mutta ei niitä varmasti ole odotettavissakaan yhden kerran jälkeen. Tarkoitus onkin, että Hypoxissa käytäisiin kuuriluontoisesti noin neljän viikon ajan, yhteensä 12 kertaa.

Jos yhtään kiinnostaa, niin kannattaa käydä kokeilemassa! Kotkasta Hypoxi löytyy Hyvinvointikeskus Huumasta. Muut Suomen Hypoxit voi tsekata linkistä. Saman linkin takaa pääsee varaamaan ajan maksuttomaan konsultaatioon.

Kuva: hypoxi.fi

Käsipäivää ja höyhenenkevyttä askellusta

Tiedättekö sen tunteen, kun jokainen otettu askel tuottaa tuskaa. Rappusissa täytyy ottaa kaiteesta kaksin käsin kiinni, jotta niitä pääsee kävelemään. Istumaan käydessä on otettava käsillä vastaan, jotta pääsee alas - ylösnousemisesta puhumattakaan. Se onkin ihan oma taiteenlajinsa. Ja kun on päässyt ylös, ei ihan heti kannata käydä istumaan.

Ihana kamala kipu. Jalkatreeni muistuttanee itsestään vielä muutaman päivän ajan, sen verran kokonaisvaltainen, jäätävä polte jaloissa on... Otsikon vastaisesti miun käyskentely on siis kaikkea muuta kuin höyhenenkevyttä. Mutta tiedänpähän tehneeni! Ja jotta kädet eivät jäisi kakkoseksi, oli vuoro treenata olkapäät ja ojentajat.

Käsitreenissä rääkkääjänä toimi Sivénin Eino. Eli Eikan ja Ahvenaisen Villen kanssa tässä hikoillaan seuraavat kuukaudet. Tai mie hikoilen, miehet käskyttää ;) Eipä päästänyt Eikka helpolla, en tosin sellaista odottanutkaan. Pystypunnerrusten, vipunostojen, pushdownien, ranskalaisten punnerrusten, etunojapunnerrusten ja muiden sarjojen jälkeen kädet tärisi sen verran vauhdikkaasti, että "kahvikuppineuroosin" aiheuttama käsien vapina on pientä :D

Jos jalkapäivän jälkeen kaipaili automaattivaihteista autoa vakionopeudensäätimellä, niin nyt olisi tarve sähkökäyttöiselle pyörätuolille, jota voi ohjata suulla. Keskiviikkona jalkatreeni, torstaina käsitreeni ja perjantaina rampa :)

"Vahvat kintut"

Kun pakolliset lähtötilanteen tsekkaukset saatiin tehtyä, oli aika ryhtyä töihin. Tuskinpa oli sattumaa, että ensimmäisenä rääkättiin jalat... Oon pari kertaa ollut kuntosaliohjauksessa, mutta ne oli kaukana Ahvenaisen Villen rääkkäyksestä.

Jalkapäivä aloitettiin "kevyellä" lämmittelyllä, jonka jälkeen olin jo valmis lopettamaan ;) Treeni sisälsi muun muassa Smith-kyykkyjä, prässiä, reidenojennuksia ja -koukistuksia, maastavetoja ja pari settiä pohkeille.

On se mieli kummallinen kapistus. Kun pää on valmis lopettamaan, meuhkaa pt-Ville vieressä, että "siehän teet!" Niinhän mie tein. Kiroilin, huusin ja tein - viihdettä muille salihemmoille ;) Ja toistoja tehtiin niin kauan, että enää ei yksinkertaisesti irronnut enempää.

Sitä poltetta ei voi verrata mihinkään aiempiin treeneihin. Ennen jalkatreenejä mie en ole oikeesti tehnyt näköjään kuin pelkkiä lämmittelyjä salilla. Nyt mie tiiän miltä tuntuu treenata kunnolla. Kokonaisvaltainen tärinä saatteli kotiin ja jo treenin päättyessä tuntui siltä, että mie en liiku pariin vuorokauteen mihinkään niillä jaloilla. Kytkytinjalan tärinän perusteella tarpeeseen tulisi auto, jossa on automaattivaihteisto ja vakionopeudensäädin ;)

Pienestä kitinästä huolimatta sain muutaman kehun pt-Villeltä (säälistä, ehkä), että kyllä jaloista voimaa löytyy. Ne voimat pitää vaan osata puristaa ulos!

Lähtölaukaus

Oon miettinyt personal trainerin hankkimista varmaan jo parin vuoden ajan. Mutta kai se hinta on ollut se, jonka takia pt-sopimus on jäänyt tekemättä. Mutta mikä olisi parempi kohde sijoitukselle kuin oma itsensä? Ja jos vertaa esimerkiksi omiin harrastuksiin, kuten ratsastukseen tai jokkikseen, niin halvempaahan tää on...

Ihan heti ei tule mieleen järisyttävämpää aloitusta kuin mennä tuntemattoman henkilön eteen bikineissä, jotta nähdään lähtötaso. Ja tietysti lähtötilanne piti ikuistaa myös valokuvin - niitä ette muuten ihan heti tule näkemään ;) Ja koska sekään ei riitä, niin sitten mentiin InBody-mittaukseen.

Toisaalta tuo, että oikeasti joutuu kohtaamaan sen oman lähtötilanteen voi toimia helvetin hyvänä lähtölaukauksena. Ja sellaisena se toimi miun kohdalla. InBody-mittaus tehdään uudelleen, jahka tämä puolivuotinen taival tulee päätökseensä. Ja mie en todellakaan aio olla enää näin huonossa kunnossa silloin. Kummasti tuo lähtötilanteen näkeminen motivoi tekemään kaikki treenit kunnolla ja syömään grammalleen oikein...

Oli siinä mittauksessa jotain hyvääkin. Ja onneksi aiempi salirämpyily näkyy edes vähän tuloksissa. Että ei tässä nyt sentään ihan rapakunnossa olla. Eikä tulla olemaan.

Uuden alussa

Tiedättehän ne tv-ohjelmat, joissa ihminen antaa kurkistuksen puolen vuoden mittaiseen elämäntapamuutokseen - tunnissa. Puoli vuotta on pitkä aika. Ja samalla ihan pirun lyhyt. Mutta puolessa vuodessa tehty muutos voi olla parhaimmillaan valtava.

Elämässäni on pääsääntöisesti kaikki kohdallaan. Teen työtä, josta pidän. Ympärilläni on ihania ihmisiä ja arkea ilahduttaa aktiivinen karvakorva, joka laittaa myös liikkumaan säännöllisesti. Mutta jotain puuttuu. Tyytymättömyys omaan olotilaan on jotain sellaista, jota ei hetkessä muuteta. Mutta mitä jos sille olotilalle antaa puoli vuotta aikaa muuttua - mitä tapahtuu? En tiedä, koska olen tuon puolivuotisen taipaleen alussa. Mutta tämän blogin myötä siullakin on mahdollisuus seurata muutosta.

Jos ei kiinnosta, älä lue. Blogi toimii todennäköisesti enemmän omien tunteiden kaatopaikkana, mutta tuo myös myönteistä painetta onnistua. Jos julkinen avautuminen edesauttaa yhtään saavuttamaan omia tavoitteita, niin se on tehnyt tehtävänsä.

Tervetuloa matkalle, joka ei suinkaan pääty puoleen vuoteen. Mutta tuo ajanjakso toimii toivottavasti kickstarttina aivan uudenlaiseen elämään. Ja jotta tietäisitte kenen elämään saatte kurkistaa, tässä speksejä. Ikää 31 vuotta. Ei lapsia. Liikkunut enemmän ja liikkunut vähemmän. Saliharrastelua takana pari vuotta, mutta varsinaisesta treenaamisesta en puhuisi. Painoa pituuteen nähden liikaa. Siinä ne tärkeimmät.

Koska olen monessakin mielessä perfektionisti, en ryhdy hommiin omin päin. Apunani on FitFarm-ammattilaisia kotkalaisesta BodyStockista. Heistä lisää tuonnempana.

Turvavyöt kiinni - nyt mennään!

Kuva: http://www.leanitup.com/