Eka välitavoite saavutettu - nyt meno vasta kiihtyykin!

Oon syönyt karsitun ruokavalion mukaisesti noin 2 viikkoa ja tänään oli aika käydä ekaa kertaa vaa'alla. Puntarille ei oo kuulemma mitään asiaa tämän useammin, eli painoa seurataan kahden viikon välein :) Täytyy myöntää, että hieman jänskätti, ovatko ruokavalion muutokset ja takaisin salille palaaminen tuoneet muutosta painoon...

Siinä kun venailin, ainakin omasta mielestä liian hitaasti toimivan vaa'an päätöstä aamun painosta, mietin kulunutta aikaa projektin alusta. Mietin miksi tää toimii ja miksi en ole aiemmin onnistunut. Ja yksi suurimpia tekijöitä on varmasti stressi - tai tässä tapauksessa stressittömyys.

Koko viime vuosi oli melkoista muutosta monella elämän osa-alueella. Siinä samassa yritin saada muutettua myös elämäni ruokien ja liikunnan suhteen, mutta eihän siitä mitään tullut. Onnistuin kyllä Fitfarmin Lite-valmennuksen avulla pudottamaan muutamia kiloja, mutta siihen se jäi. Sen lisäksi, että stressasin esimerkiksi alkuvuonna kouluhommia ja kesällä parisuhteen päättymistä tai koiran sairastumista, otin aivan turhaan stressiä siitä, putoaako paino vai ei. Eihän se pudonnut.

Nyt oon heittäytynyt täysin projektin vietäväksi. Mie teen niinkuin sanotaan - ja jos muutosta ei tule, niin sen takia miulla on PT-Ville, joka sitten muuttaa ohjelmaa vaadittavaan suuntaan. Ville muistuttaa myös ajoittain siitä, että siellä vaa'alla ei sitten rampata, vaan kerta kahteen viikkoon riittää. Ja toisaalta, mikä kiire miulla on? Projekti on lähtenyt hyvin käyntiin ja miulla on loppuelämä aikaa...

Ja takaisin sinne vaa'alle... Eli vihdoinkin kun puntari sai "arvottua" aamupainon, oli yksi syy hymyyn lisää. Ensimmäinen oma välitavoite on nyt saavutettu! Paino on 7,5 viikossa pudonnut 5 kiloa! Kun ottaa huomioon, että tuosta ajasta melkein puolet oon ollut kipeänä ja pois salilta, ei voi olla kuin tyytyväinen.

Mutta se tyytyväisyys loppuu tähän hetken hymistelyyn. Tästä ei nimittäin ole muuta suuntaa kuin jatkaa entistä kovempaa! Tänään on vuorossa Team BodyStockin Training Day ja ens viikolle on buukattu pari jumppaa Villen ja Eikan piiskaamana :D

Kun ei huvita...

Maanantai, sääennusteen mukaan viimeinen aurinkoinen ja lämmin päivä hetkeen, takana uuvuttava viikonloppu ja energiatasot vähissä. Tänään tuli ensimmäistä kertaa fiilis, ettei salille huvittaisi lähteä. Mietin jo töissä tekosyitä, miksi en tänään menisi tekemään selkä-hauis-treeniäni. Kaikki salikamat oli mukana lataus-, treeni- ja palautusjuomineen. Tarvitsi vain nostaa hanuri työpaikan konttorituolista, raahata se Huumaan ja treenata.

Oli itsepuhuttelun paikka. Onneksi ensimmäinen keino toimi - mietin MIKSI olen koko projektiin ryhtynyt. Mikä sai aloittamaan homman ja mikä on tavoite. Jos haluaa päästä tavoitteisiin, pitää pysyä ohjelmassa.

Kaikenlaisia houkutuksia tulee päivittäin eteen myös ruokailujen suhteen. Kävin tänään juttukeikalla LettuPojan kahvilassa - ja oishan siellä päässyt maistamaan jos jonkinmoista herkkua. Mutta pysyin tiukkana. Pelkkä kahvi riitti vallan mainiosti.

Oon joskus kuullut, että jos aikoo syödä ohi ruokavalion, kannattaa syödä peilin edessä - alasti. No mie jos menisin peilin eteen mussuttamaan alasti yhtään mitään, niin en todennäköisesti söisi kuukauteen :D Ehkä en ees yritä. Samalla metodilla sitä on ruokavaliossakin pysytty kuin millä patistin itseni tänään salille - eli MIKSI mie tätä koko hommaan teen.

Joskus tekee hyvää pysähtyä miettimään, minkä takia on leikkiin ryhtynyt. Käydä se sisäinen puhuttelu ja miettiä missä on parantamisen varaa. Onko vettä juotu tarpeeksi ja kaikki vitamiinit nautittu? Tuleeko treenattua niin kovaa ja intensiivisesti kuin voisi? Teen tätä omasta vapaasta tahdosta ja haluan muutoksen. Ja senhän mie jo tiiän "entisestä elämästäni" mikä on lopputulos, jossei pysy ruokavaliossa. Ei ainakaan toivotunlainen.

Kyllähän mie sen tiiän, ettei aina voi vetää 110-lasissa. Bensa loppuu aivan varmasti, jossei joskus pysähdy "tankkaamaan". Oman fiiliksen kannalta oli tosi hyvä, että asiaa tuli mietittyä. Tuli jonkinlainen mielenrauha tekemiseen. Kaivoin ruutupaperivihon esille ja katsoin, mihin olen jo lyhyessä ajassa päässyt. Kyseisestä vihkosta löytyy kaikki punnitus- ja mittaustulokset. Oon jo nyt saanut tältä projektilta enemmän kuin uskalsin toivoa. Miehän vien tän kunnialla päätökseen - välillä kaasu pohjassa, välillä heitetään vaihde vapaalle ;)

Nytkytellen viikonloppuun ;)

Sairastelun jälkeen oon nyt päässyt salitreenien kipeään makuun. Kipeään siksi, että KYLLÄPÄ TUNTUU! Onhan se ymmärrettävää, että lihakset saa kipeiksi, kun ei ensin tee 3,5 viikkoon yhtään treeniä ja sitten muutamassa päivässä vetää kaikki neljä treeniä läpi.

Erityisesti jalkatreeni (no ylläri) aiheutti melko muikeat kivut. Tänä aamuna huomasin käveleväni kuin kilpakävelijät konsanaan. En suinkaan yhtä vauhdikkaasti (vauhti on verrattavissa etanaan), vaan samanlaisella tavalla "nytkyttäen" :D Noh, tää on hyvää kipua. Se kestää aikansa, kunnes on aika hankkia uudet kivut.

Mistä tulikin mieleeni, että reilun viikon päästä voi olla kyyti kylmää. BodyStockin valmennettaville järjestetään Team BodyStock Training Day Kotkassa. Ja tietysti oon ilmoittautunut mukaan! Sitä odotellessa...

Aurinkoista viikonloppua - itse lähden viettämään viikendiä bensankatkuisiin tunnelmiin Honkajoelle, jonne sääennuste povailee +28'C. Ainakin tarkenee.

Keväiset auringonnousut ovat
kaunista katseltavaa. Kuva otettu
Kotkassa kello 4.35

Elämä jatkuu menetyksestä huolimatta

Tää projekti on osa elämää. Ei irrallinen asia, vaan yhteenkuuluva ilojen ja surujen joukossa. Menetin viimeisen elossa olleen isovanhempani taannoin - ja se pysäytti. Suru ja muut elämän mullistukset saavat helposti tolaltaan, jos jää murehtimaan... Ja jos on vähääkään taipumusta tunnesyömiseen, on siihen suuri vaara tunnemyllerryksen yhteydessä.

Kun edellisen kerran jouduin kohtaamaan läheisen menettämisen surun, suistuin myös muun elämän osalta raiteiltani. Oli helppoa jäädä nyhjöttämään sohvalle, syödä suklaata ja napata lasillinen punkkua. Eihän se maailmaa kaada, kun itse saa jatkaa maanpäällistä taivallusta...? No ei. Mutta ei se tee hyvääkään.

Tästä projektista on varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa menetyksen yhteydessä. Suru tuli käsiteltyä omalla tavalla. Samalla ruokavalio piti huolen siitä, ettei nyt tullut napsittua suklaata - tai mitään muutakaan mikä ei ruokavalioon kuulu. Vaikka suru on vahva tunne ja sen käsitteleminen vie aikansa, ei se saa vallata koko pääkoppaa. Kun PT-Ville oli miun puolestani miettinyt ruokailut, ei itse tarvinnut miettiä mitä ostaisin kaupasta tai mitä ruokaa tekisin.

Elämässä tulee eteen surua, murhetta, iloa ja naurua. Mutta itsestä on kiinni, milloin mihinkin tunteeseen jää ajelehtimaan. Tiukka ruokavalio ja saliohjelman noudattaminen saivat ajatukseni muualle surun keskeltä. Elämä jatkuu.

Kuva: fifteen21.com

Uuden alussa - taas

Tänään päätin julistaa sodan kevään tautia vastaan voitetuksi. Olo on ollut jo tovin parempi, yskää ei ole, enkä hengästykään samalla tavoin kuin puolikuntoisena. Oli aika lähteä salille ensimmäistä kertaa 3,5 viikkoon.

Treeni sujui yllättävänkin hyvin. Kunnon toistot loppuun asti, mutta ei nyt heti alkuun kovimmilla painoilla. Ja kyllä käsiin jäi sellainen polte, että perille meni :) Eli hyvä fiilis jäi.

Uuden alussa oon myös ruokavalion suhteen. Huomisesta lähtien ruokavalio on entistä niukempi. Lämpimien aterioiden hiilarit pois - treenin jälkeistä ruokailua lukuunottamatta. Nyt kun kroppa on tottunut suuriin ruoka- ja hiilarimääriin, on mielenkiintoista seurata miten nopeesti nälkä tulee. Mutta toisaalta ei malttaisi odottaa, että näkee tuloksia ;)

Projektin ensimmäinen jakso 9.4.-18.5. on siis takana.
Tässä numeraalisia tuloksia:
Paino -3,4kg
Vyötärö -11cm
Rinnanympärys alta -7cm
Rinnanympärys päältä -8cm
Lantio -7cm
Reidet (oik/vas) -3cm/-4cm
Pohkeissa ja hauiksissa ei muutoksia :D

5,5 viikossa on lähtenyt yhteensä 40 senttiä ympäri kroppaa ja miusta se on jotenkin ihan käsittämätön tulos! Kun tietää, että salitreeniä ehti tehdä oikein sen reilut 2 viikkoa. Ja olin tosi skeptinen hyvin hiilaripitoisen ruokavalionkin suhteen.

Mutta mitä mie epäilemään. Miulla on henkilökohtainen raineri, joka on nää asiat miettinyt! Ja jos homma ei toimi, niin se miettii myös ne muutokset. Eihän miun tarvi kuin totella ja tehä niinku sanotaa ;)

Ei niitä tuloksia tule ilman töitä!
Kuva: wasfatnowfit.tumblr.com

Normipäivä

Miulta pyydettiin postausta, jossa kertoisin mitä ruokavalio - ja "normipäivä" pitää sisällään. Saamanne pitää. Tosin heti alkuun kerrottakoon, että en kirjoita tänne mitään tarkkoja määriä, sillä ruokavalio on räätälöity mulle ja mun tarpeisiin - omat ruokapoikkeavuudet huomioiden.

Periaatteessa kaikki päivän ateriat sisältävät sopivassa suhteessa hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi vähähiilihydraattinen tai niukkaenerginen ruokavalio, vaan treenaajan "perusruokavalio".

Aamu käynnistyy puurolla, raejuustolla (tai rahkalla), marjoilla ja soijalesitiinirakeilla. Itse asiassa kaurapuuro, johon on sekoitettu raejuustoa, marjoja ja soijalesitiinirakeita, on ihan älyttömän hyvää (vaikkei ehkä siltä kuulostakaan)! Välipalaksi vetäsen proteiinijuoman ja cashew-pähkinöitä.

Aamupuuroa mansikoilla, raejuustolla
ja soijalesitiinirakeilla. Nam :P

Lämpimät ateriat ovat hyvin samantyyppisiä sisällöltään. Molemmissa on proteiininlähteenä raejuuston lisäksi joko kanaa, kalkkunaa, kalaa tai lihaa, hiilarit tulevat pastasta, riisistä tai perunasta ja rasvanlähteenä toimii oliiviöljy. Lisäksi syön parsa- ja/tai kukkakaalia sekä salaattia. Iltapalaksi väsään munakkaan.

Toistaiseksi ruoat ovat uponneet hyvin - vaikka alussa ja kipeänä olikin tekemistä siinä, että sai syötyä kaiken. Riittävästä vitamiinien saamisesta huolehditaan sillä, että päivän aikana napsin vielä monivitamiinitabletteja, c- ja d-vitamiineja sekä magnesium-sinkki-yhdistettä. Treenipäivänä tulee vielä vähän ekstraa lisäravinteisiin.

Lisäksi vettä tulee juotua litratolkulla pitkin päivää ja suolaa lisättyä sopiva määrä ruokiin. Ateriarytmi on tärkeä, ja syödä pitäisi noin 3-4 tunnin välein. Näin saa pidettyä huolen aineenvaihdunnasta ja siitä, ettei nälkä pääse yllättämään.
 

Ruokatalkoot :) Kerralla useamman
päivän ruoat valmiiksi.

Välitilinpäätös: Eka kuukausi takana

Ensimmäinen kuukausi on takana. Ja voi veljet ja siskot, kuinka nopeasti aika on mennytkään... Ekat viikot meni hujauksessa, kun totutteli uuteen ruokavalioon ja treeniohjelmaan. Sitten iski kevätflunssa. Sen jälkeen on vain yritetty toipua taudista.

Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta olen pysynyt ohjelmissa. Yhtenä päivänä söin banaanin. Voi vitsi, että siitäkin voi hankkia itselleen morkkiksen. Lisäksi pari kertaa on kiduksista mennyt pari ylimääräistä cashew-pähkinää. Ei todellakaan mitään maailmaa kaatavaa, mutta ärsyttäähän se kuin pientä oravaa, että on lipsunut ruokavaliosta. Noh, lipsumiset on nöyränä tunnustettu ja rangaistukset otettu vastaan :D

Mutta onhan tässä kuukaudessakin tapahtunut kaikenlaista taudista huolimatta. Ruokavalio on alussa tarkoituksella runsas, jotta saadaan kasvatettua lihasmassaa ja kiihdytettyä aineenvaihdunta kunnolla käyntiin. Painon ei ole ollut tarkoitus pudota ensimmäisen kuukauden aikana lainkaan.

Vaa'alla en ole rampannut, sillä se on tällä hetkellä ehkäpä huonoin mittari. Toki lähtöpaino on otettu - näppärästi viikon lomareissun jälkeen, jotta varmasti oli pienoista pöhötystä tyrkyllä heti alkuun :) No joo, alussa lähti reilu kilo nesteitä. Ja sairastellessa toinen mokoma.

Mutta vaa'an lukemia tärkeämpää on se, että kroppa on jo nyt muuttunut. Mittanauha onkin paljon merkityksellisempi vekotin kuin vaaka. Yhteensä senttejä on lähtenyt ympäri kroppaa reilusti. Toki mittatuloksia on monestakin kropan eri kohdasta, mutta esimerkiksi vyötärö on kaventunut 11 cm, lantiosta on lähtenyt 6 cm ja rinnanympäryksestä 8 cm - KUUKAUDESSA! Oon todella yllättynyt noista senttimääristä. Mutta jos tyytyväisyys tappaa kehityksen, niin siihen ei ole varaa ;)

Tässä jo odottelen innolla, mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan. Ainakin ruokavalio muuttuu - saas nähdä minkälaisia kujeita PT-Ville keksii salille. Eli innolla jatkan edelleen. Motivaatio on sairastellessa noussut entisestään. Joko sitä pääsisi nyt kunnolla hommiin!

Mittanauha on peilin ohella paljon tärkeämpi
mittaväline kuin vaaka... ;)

Näiden pukkarikaappien kanssa tehdään pian taas
tiiviimpää tuttavuutta - jahka mie tästä taudista tokenen! :)

Tuska ja ahdistus...

Tää teksti voisi olla täynnä kirosanoja - just nyt fiilis on ainakin sen mukainen. Mutta kun kukaan ei varmaankaan halua lukea pelkkää perkelettä, niin tässä vähän kuulumisia. En lupaa, etteikö teksti sisältäisi silti muutamaa kirosanaa.

Oon siis ollut pari viikkoa kipeänä. Flunssa alkaa olla voitettu tauti ja antibioottikuuri päättyy tänään, mutta kevään ennätysmäinen siitepölymäärä ahdistaa sitäkin enemmän. Eli vaikka tauti mitä ilmeisemmin on takana, jatkuu nenän tukkoisuus, yskiminen, niistäminen ja jonkinlainen hengenahdistus edelleen. Ja sekös syö naista.

Pakko myöntää, että kiukuttaa. Kiukuttaa niin maan perkeleesti. Pääsin vasta vauhtiin oman projektini kanssa, kun tuli jo pakkolevon paikka. Turhauttaa kun ei ole terve, eikä pääse liikkumaan. Vaan turhaanhan sitä lähtee salille toikkaroimaan, jos jo kävelylenkillä hengästyy välittömästi. Seurauksena on yskä, joka ei ihan hetkessä lopu. Pitäisihän sitä ihmisen saada happeakin.

Sekin ärsyttää, ettei homma etene. Vaikka en olekaan kaikkimullehetitännenyt-tyyppiä, niin mie en vaan malttaisi odottaa. Ruokavalio pysyy ennallaan ja kun alussa ei ole tarkoituskaan pudottaa painoa, niin oman pään mukaan ei tapahdu "mitään". Varmasti tapahtuu, mutta kun pitäisi nähdä jotain tuloksia.

Joojoojoo, pitää malttaa levätä ja niin edelleen. Mut mie en osaa näköjään olla jouten. Nyt pitäisi päästä jo liikkumaan ja tekemään ja näkemään tuloksia. Blaah. Tsemppauksia otetaan vastaan ;) Mie lupaan, että seuraava postaus on sitten paremmilla fiiliksillä kirjoitettu. Nyt oli pakko avautua.

Onneksi koiruuden kanssa pääsee käppäilemään kauniissa
maisemissa. Tältä näytti ke-aamuna klo 5.15 ;)

Tylsää toipilasaikaa

Tässä kun on viikon verran ollut kipeänä, alkaa todella kaivata sitä tervettä oloa ja eloa. Sitkeässä tuntuu olevan, perkele. Lääkäri keksi lääkitsemistä seitsemän eri lääkkeen verran, eli ihan pelkästä flunssasta ei ole kyse. Onneksi lääkitys aloitettiin kuitenkin kolmen lääkkeen turvin. Ja jos nämä eivät tehoa, niin sitten siirrytään kovempiin lääkkeisiin.

Kuume on väistynyt, mutta tilalle on tullut alilämpö. Kuumemittari painuu koko ajan alle 35:n asteen. Mitatut pohjat 34,5'C o.O Melko vekkulin olon se saa alilämpökin aikaiseksi...

Koiran kanssa on tullut ulkoiltua hissukseen, mutta muuten kaikenlainen liikkuminen on jäänyt minimiin. Ruokavaliosta on pidetty tiukasti kiinni, vaikkei ruoka oikein maistukaan. Ei yhtään tee mieli syödä. Vappuseuruekin yritti kovasti innostaa "flunssan karkoitukseen" nestemäisillä aineilla, mutta en taipunut. Vesilinja piti.

Flunssan torjuntaan... Tuolla muovikukalla ei kuitenkaan
taida olla parantavaa vaikutusta.