Mainio marraskuu?

Ohi syyskuun 
läpi repaleisen lokakuun 
kaipuun kaljakori kilisee...

Vaikka ei ole kaljakori kilissyt, niin Miljoonasateen Marraskuu kuvaa aika hyvin tän syksyn tuntemuksia. Vaikka elämä on ollut melkoista vuoristorataa, on se viime aikoina ollut hyvin alamäkipainotteista.

En tarkoituksella ole halunnut tehdä blogista julkista terveydentilaselvitystä, enkä tee vieläkään. Mutta sanotaanko näin, että Kotkan Lääkärikeskus on tullut viimeisen kahden kuukauden aikana erittäin tutuksi. Kymmenen viikon aikana oon käynyt kyseisessä kioskissa 15 kertaa. Lukema sisältää lääkärikäynnit, fysiot ja labra-ajat. Että onhan siinä käyntejä. Hoitohenkilökuntakin tervehtii iloisesti, että sinä taas, terve!

Mie oon melko skeptinen ravintoasioiden suhteen. Tänä syksynä rupesin miettimään muun muassa sitä, voiko maitotuotteiden melko massiivinen määrä olla hyvästä. Veikkaan että ei. Maitorahkaa on vedetty aamuin illoin viimeisten kuukausien aikana. Suoranaista vaikutusta miun terveyteen ei osaa sanoa kukaan, mutta lukemieni tekstien perusteella ei maitotuotteet ole olleet varsinaisesti hyvä juttu.

Valmennussopimus Villen kanssa päättyi marraskuun alussa. Oon Villelle suuresti kiitollinen tästä yhteisestä taipaleesta!!! Nyt on kuitenkin aika jatkaa omillaan... Kokeilussa onkin nyt elämä ilman maito- ja viljatuotteita. Vajaan viikon aikana on olotila kohentunut huomattavasti, eikä migreenitkään ole vaivanneet. Toistaiseksi olo on erittäin mainio ja vireä - mitä se ei ole ollut aikoihin. Ehkä tää marraskuu lopulta onkin ihan hyvä kuukausi...

Tärkeintä on kuitenkin muistaa kokonaisuus. Vaikka syksy on saattanut ollakin melkoista alamäkeä, oon mie silti lähempänä niitä omia tavoitteitani kuin vuosi sitten. Yksikään matka ei voi alkaa, jossei ota ensimmäistä askelta. Näillä ajatuksilla iloa ja valoa itse kunkin kaamokseen!

Inspiraation lähteenä?

Näin jokin aika sitten vanhan tuttavan, jota en ollut nähnyt vuoteen. Hän sanoi lukeneensa blogia ja kertoi omasta, vastaavanlaisesta projektistaan. Henkilö oli tehnyt ison työn ja pudottanut painoa toistakymmentä kiloa. Hän näytti hyvinvoivalta ja selvästi tyytyväisemmältä kuin aiemmin.

Tämä tuttava sai miut miettimään projektiani uudesta näkökulmasta. Hän hehkutti miten onnelliselta näytän ja kuinka oikein hehkun (vaikkei juuri sillä hetkellä elämä mennytkään ihan "putkeen"). Mutta hän sai miut muistamaan miksi ryhdyin muuttamaan elämääni.

Eihän kenenkään onnellisuus ole siitä kiinni paljonko nostaa penkistä, mitkä ovat vaa'an lukemat tai minkä kokoiset vaatteet mahtuvat päälle. Mutta jos kaipaa muutosta ja on valmis tekemään töitä sen eteen, pystyy kuka tahansa muuttamaan elämäänsä.

Tämä samainen henkilö sanoi myös, että hänen mielestään mie toimin monelle inspiraationa. En oo ees ajatellut koko asiaa noin. Tuttavan sanat tuntuivat todella hyvältä. Ja jos mie oon saanut edes yhden ihmisen ajattelemaan omia arkisia valintojaan, lähtemään lenkille tai tekemään parit lisätoistot salilla, on tää blogi tehnyt tehtävänsä.

Viime viikot ovat osoittaneet sen, että koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Mutta on ne elämän mullistukset minkälaisia tahansa, kyllä niistä selviää. Kunhan muistaa antaa aikaa itselleen, kuunnella itseään ja hengittää syvään, on taas jo valmiimpi kohtaamaan ne haasteet, joita elämä eteen heittelee. On myös tärkeää muistaa mistä on tullut ja mitä on saavuttanut! Tsemppiä just siun syksyyn!

Ei elämä aina mene kuin elokuvissa...

Morjens. Eipä ole tullut hetkeen päivitettyä tätäkään blogia... Kun on rampannut viimeisen kuukauden aikana enemmän lääkärillä kuin salilla, ei ole juuri kerrottavaa.

Terveyden kanssa on ollut melko mystisiä ongelmia - jotain vikaa on, mutta syytä ei löydetä. Julkista sairauskertomusta en aio tänne laatia, mutta kerrotaan nyt se, että nää ongelmat ei juonna juuriaan tähän projektiin.

Lisäksi kuluneeseen kuukauteen on mahtunut aikalailla omanlaisia elämän mullistuksia, jotka ovat vaikuttaneet projektiinkin. Mutta onhan se selvää, ettei aina voi mennä kaasu pohjassa. Joskus on pakko hidastaa vauhtia. Ja jossei sitä itse tajua, niin kroppa kyllä muistuttaa.

Yhteistä taivalta Villen kanssa on jäljellä vielä kuukauden verran. Olisi kiva sanoa, että vedetään "sata lasissa" loppuun asti, mutta olosuhteista johtuen en niin sano. Ja toisaalta, turha tässä on mistään loppukiristä puhua, kun ei tää projekti valmennuksen päättymiseen lopu.

Näillä ajatuksilla uuteen päivään. Pitäkää huoli itsestänne.

"Ja kaikki on taas kuin ennen..."

Otsikon mukaisen lausahduksen kuulin kesällä kaverini suusta. Hän pyysi mukaansa "yhdelle", sanoin lähteväni, mutta juovani kahvia tai vissyä. Vastaus ei selvästikään miellyttänyt ja kaveri turhautui. Baariin ei kuulemma lähdetä juomaan vissyä. Totesin, että ei sitten, ei miulla ole mitään tarvetta päästä baariin. Kiukuspäissään hän sanoi, että: "toivottavasti toi siun hömpötysprojekti loppuu pian ja kaikki on taas kuin ennen..."

Oon tässä projektin aikana tottunut kaikenlaisiin kommentteihin. Valtaosa tuttavista ja kavereista seurailee hissukseen vierestä. Jotkut ovat todella innoissaan, kannustavat ja tsemppaavat. Ja sitten ovat ne, jotka toivovat että epäonnistun. Eli ne, joiden mielestä tämä on vain hömpötystä, eihän tästä mitään voi tulla. Miulle on aivan sama mitä mieltä kukakin tästä on. Mutta ei nyt ihan kaikkea kannata tulla sanomaan päin naamaa.

Edellä mainittujen ihmisten takia en yhtään ihmettele, miksi monen projekti kariutuu. Sosiaalinen paine voi joskus muodostua ylitsepääsemättömäksi. On helpompi lähteä baariin parille tai ottaa juhlapöydässä kakkua kuin pitää päänsä, kaivaa eväsrasia esille ja syödä kanaa ja parsakaalia...

Oon kertonut tästä kaikille avoimesti, jotta ihmiset tietävät miksi miulla on eväät mukana ja miksi kieltäydyn herkuista ja alkoholista. Mutta silti niitä miulle tuputetaan. "Ota nyt, kyllähän sie voit yhen kaljan juoda" tai "ei tuo siun projekti yhteen kakkupalaan kaadu" - parhaita ovat ne taivuttelut, kun joku sanoo, että "ota ota, en mie kerro kellekään".

Miksi miun terveelliset elämäntavat ovat uhka? En todellakaan tiedä. Kai se sitten on joltain pois, että mie en ryyppää tai mussuta pullaa. Tai sitten mie oon ihan pirun tylsää seuraa selvänä - tiedä häntä? Sen sijaan, että ottaisin ylimääräisiä kierroksia muiden mielipiteistä, mie saan vaan lisää virtaa niiltä, jotka toivovat epäonnistumista. Heidän "ansiostaan" mie teen ne ylimääräiset toistot, kunnes voimat ehtyvät ja kaikki mehut on puristettu ulos. Eteenpäin sanoi se kuuluisa mummokin lumihangessa! ;)

Arjen pyöritystä

Hellurei ja hellät tunteet! Viime aikoina on tohinaa riittänyt ja kun vuorokaudessa on vain tietty määrä tunteja, ei blogin päivittämiseen ole ollut oikein aikaa. Pahoittelut siitä. Kyllä näitä tekstejä tulee, kunhan vain pääsen kirjoittelemaan. Kotonani en ole avannut edes tietokonetta miltei kahteen viikkoon, paitsi nyt.

Jaa mikä on pitänyt kiireisenä? Työt, harrastukset, ympäri Suomea suhailu. Siinäpä ne tärkeimmät. Lepo on tärkeää, nyt sen on huomannut oikein kunnolla. Vaan aina ei ole mahdollista levätä. No joo, varmasti nää on omia valintoja ja aikaa on just siihen, mille sitä suo. Mutta on ollut kiva huomata, että opitut elintavat pitävät...

Miulla ei oo tarvetta syödä ruokavalion ulkopuolisia juttuja. Tai no, joskus tekee mieli protskupatukkaa (kuinka säälittävää, etten kaipaa mitään karkkia tms. herkkuja, mutta PROTSKUPATUKKAA) - aivopesu on onnistunut :D Mikä tärkeämpää, yksi tavoite on saavutettu, eli mie oon iskostanut nää elämäntavat! Ja se on yksi tärkeimmistä asioista, minkä tän valmennuksen myötä halusin saavuttaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Joskus sitä tulee mietittyä muutoksen tahtia. Oon onneksi oppinut olemaan stressaamatta siitä. Ei miun tarvitse jouluun mennessä nostaa penkistä jotain kilomäärää (paitsi itseni - ehhehe), juosta maratonia tai olla 10 kiloa kevyempi. Muutosta tapahtuu koko ajan, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mikään tie ei ole helppo taivaltaa, mutta ei matka voi alkaa, jossei ota ensimmäistä askelta.

Rohkeutta, ennakkoluulottomuutta, malttia, päättäväisyyttä ja positiivisia ajatuksia teille arvoisat blogin lukijat - teitte mitä tahansa :)

Dieselin hehkutusta(ko?)

Kesäloman jälkeinen elämä on ollut projektin suhteen pienoista tyhjäkäyntiä. Pakko myöntää, että klo 5 alkavat työvuorot ja lyhyiksi jäävät yöunet eivät sovi miun kropalle. Levon puute ja jatkuva väsymys vaikuttaa omaan oloon, jaksamiseen, treeneihin ja aineenvaihduntaan.

En mie varsinaisesti ole mistään motivaation puutteesta kärsinyt, mutta jonkinlaisia käynnistysvaikeuksia on kuitenkin ollut. Kaipaahan se diesel-konekin hehkutusta, jotta starttaa. Niin kai sitä sit vaan joskus tarvitsee itse kukin uuden sysäyksen.

Viikonloppuna sain jonkinlaisen sysäyksen. Viikonlopun treenit sujui tosi hyvin ja sain tehtyä ohjelmat loppuun asti. Aerobisetkin rullasi hyvin. Sunnuntaina päätin lähteä piiiiiiitkästä aikaa hölkkäämään. Menin Mussalon aurinkoiselle kuntoradalle tekemään intervallitreeniä. Voi pojat, että tekikin hyvää nollata päätä kirmailemalla pitkin pururataa!

Puolen tunnin intervallitreeni oli lyhyt (normaalisti teen tunnin), mutta sitäkin tehokkaampi. Syke vaihteli pääsääntöisesti 130 ja 170 välillä, huiput oli 181! Kilokaloreita kului Polarin mukaan 318. En ainakaan päästänyt itseäni liian helpolla (kuten joskus aiemmassa elämässä on ehkä saattanut olla pahana tapana) :)

Kävin ostamassa BodyStockilta uudet salihousut, mutta halusin testata niiden soveltuvuutta myös ulkoliikuntaan. Eli uudet pöksyt jalassa sujui purkkarilla kimpoilukin mallikkaasti. Edelliset suosikkihousut salilla ovat olleet Bia Brazilin caprit. Toki ne ovat käytössä jatkossakin, mutta kummasti uudet housutkin innostavat eri tavalla liikkumaan :D

Lenkkeilyhousujen kanssa on ollut vähän sitä vikaa, että ne valahtavat jossain vaiheessa lenkkiä. Mutta nää Better Bodiesin housut on ihan toista luokkaa. Eivät kiristä tai purista, eikä niitä tarvitse olla nostelemassa jatkuvasti ylös.

Tankkauksen jälkeen tuli ensin nälkä ja sitten tuntui, että kroppa on jossain omassa "käymistilassa". Nyt nuo tuntemukset on ohi ja muutaman viikon tauon jälkeen tuntuu, että elimistö toimii taas niin kuin pitääkin. Tietysti myös vasta kello 7 alkavat työvuorot vaikuttavat asiaan ;) Aamuöisin en ole lenkkejä lähtenyt tekemään, mutta pari tuntia myöhemmin alkavat työt mahdollistavat myös aamulenkkien kirmailun. Hämmentävää muuten miten hämärää nykyään on viideltäkin... Tai sit sitä on taas aamuyökukkujana tottunut valoisiin öihin vähän liiankin hyvin.

Aamulenkillä klo 5.35. Rockrock \o/

Tulipas tästä pitkä postaus. Noh, hirmuisesti on kaikkea hässäkkää nyt normiarjen ympärillä. Esimerkiksi jokkiksen liigakilpailu aiheuttaa uudenlaista päänvaivaa, kun olen ekaa kertaa mukana joukkueenjohtajana. Eli evässirkus käynnistyy torstaina, kylmälaukku valmiiksi, sillä ruokavaliostahan ei lipsuta edes jokkiskisoissa ;) Salitreeneistä joutuu pariksi päiväksi luopumaan, mutta treenataan sit ens viikolla entistä kovempaa.

Nälkä, NÄLKÄ, N-Ä-L-K-Ä-!

Kuulitteko? Miulla on aivan jäääääätävä N-Ä-L-K-Ä-!-!-! Ennen tankkausta varoitettiin, että varo vaan, seuraavana päivänä on nälkä ja tekee mieli syödä vaikka mitä. No eipä ollut. Eikä tehnyt mitään mielikään. Kai se hiilarimättö oli sen verran tuhti, etteivät nälkä ja mieliteot päässeet kiusaamaan.

Näköjään tankkauksissa on sama kuin treenin jälkeisessä lihaskivussakin - pahin ei suinkaan ole se seuraava, vaan sitä seuraava päivä. Jos joltakin on vielä jäänyt väliin, ni miulla on nälkä. Nyt just. Nälkä. Ja edellisestä ruokailusta on vasta reilu tunti. Joku varmaan sanoisi, että "SYÖ!" No en voi, koska seuraava ruokailu on vasta parin tunnin päästä :P

Oon yrittänyt huijata elimistöä juomalla vettä. Vielä mitä. Kiduksiin on kaadettu puoleen päivään mennessä jo kolme litraa vettä (oon tosin herännyt aamuneljältä, että oisihan vettä kulunut muutenkin). Eikä tilanne muutu miksikään. Jestas. Ainii, miul on nälkä :D Yritän ajatella kaikkea muuta, mut hitto ku tuo vatsa huutaa koko ajan. Taian lähteä salille. Unohtuu se nälkä.

Jokojokojokojoko saa syödä?
Maitorahka iskältä pihistettyine
mustaherukoineen upposi hetkessä
maanantai-iltana. Puskamarjat on
muuten nyt parhaimmillaan -
Suosittelen!