Ei elämä aina mene kuin elokuvissa...

Morjens. Eipä ole tullut hetkeen päivitettyä tätäkään blogia... Kun on rampannut viimeisen kuukauden aikana enemmän lääkärillä kuin salilla, ei ole juuri kerrottavaa.

Terveyden kanssa on ollut melko mystisiä ongelmia - jotain vikaa on, mutta syytä ei löydetä. Julkista sairauskertomusta en aio tänne laatia, mutta kerrotaan nyt se, että nää ongelmat ei juonna juuriaan tähän projektiin.

Lisäksi kuluneeseen kuukauteen on mahtunut aikalailla omanlaisia elämän mullistuksia, jotka ovat vaikuttaneet projektiinkin. Mutta onhan se selvää, ettei aina voi mennä kaasu pohjassa. Joskus on pakko hidastaa vauhtia. Ja jossei sitä itse tajua, niin kroppa kyllä muistuttaa.

Yhteistä taivalta Villen kanssa on jäljellä vielä kuukauden verran. Olisi kiva sanoa, että vedetään "sata lasissa" loppuun asti, mutta olosuhteista johtuen en niin sano. Ja toisaalta, turha tässä on mistään loppukiristä puhua, kun ei tää projekti valmennuksen päättymiseen lopu.

Näillä ajatuksilla uuteen päivään. Pitäkää huoli itsestänne.

Dieselin hehkutusta(ko?)

Kesäloman jälkeinen elämä on ollut projektin suhteen pienoista tyhjäkäyntiä. Pakko myöntää, että klo 5 alkavat työvuorot ja lyhyiksi jäävät yöunet eivät sovi miun kropalle. Levon puute ja jatkuva väsymys vaikuttaa omaan oloon, jaksamiseen, treeneihin ja aineenvaihduntaan.

En mie varsinaisesti ole mistään motivaation puutteesta kärsinyt, mutta jonkinlaisia käynnistysvaikeuksia on kuitenkin ollut. Kaipaahan se diesel-konekin hehkutusta, jotta starttaa. Niin kai sitä sit vaan joskus tarvitsee itse kukin uuden sysäyksen.

Viikonloppuna sain jonkinlaisen sysäyksen. Viikonlopun treenit sujui tosi hyvin ja sain tehtyä ohjelmat loppuun asti. Aerobisetkin rullasi hyvin. Sunnuntaina päätin lähteä piiiiiiitkästä aikaa hölkkäämään. Menin Mussalon aurinkoiselle kuntoradalle tekemään intervallitreeniä. Voi pojat, että tekikin hyvää nollata päätä kirmailemalla pitkin pururataa!

Puolen tunnin intervallitreeni oli lyhyt (normaalisti teen tunnin), mutta sitäkin tehokkaampi. Syke vaihteli pääsääntöisesti 130 ja 170 välillä, huiput oli 181! Kilokaloreita kului Polarin mukaan 318. En ainakaan päästänyt itseäni liian helpolla (kuten joskus aiemmassa elämässä on ehkä saattanut olla pahana tapana) :)

Kävin ostamassa BodyStockilta uudet salihousut, mutta halusin testata niiden soveltuvuutta myös ulkoliikuntaan. Eli uudet pöksyt jalassa sujui purkkarilla kimpoilukin mallikkaasti. Edelliset suosikkihousut salilla ovat olleet Bia Brazilin caprit. Toki ne ovat käytössä jatkossakin, mutta kummasti uudet housutkin innostavat eri tavalla liikkumaan :D

Lenkkeilyhousujen kanssa on ollut vähän sitä vikaa, että ne valahtavat jossain vaiheessa lenkkiä. Mutta nää Better Bodiesin housut on ihan toista luokkaa. Eivät kiristä tai purista, eikä niitä tarvitse olla nostelemassa jatkuvasti ylös.

Tankkauksen jälkeen tuli ensin nälkä ja sitten tuntui, että kroppa on jossain omassa "käymistilassa". Nyt nuo tuntemukset on ohi ja muutaman viikon tauon jälkeen tuntuu, että elimistö toimii taas niin kuin pitääkin. Tietysti myös vasta kello 7 alkavat työvuorot vaikuttavat asiaan ;) Aamuöisin en ole lenkkejä lähtenyt tekemään, mutta pari tuntia myöhemmin alkavat työt mahdollistavat myös aamulenkkien kirmailun. Hämmentävää muuten miten hämärää nykyään on viideltäkin... Tai sit sitä on taas aamuyökukkujana tottunut valoisiin öihin vähän liiankin hyvin.

Aamulenkillä klo 5.35. Rockrock \o/

Tulipas tästä pitkä postaus. Noh, hirmuisesti on kaikkea hässäkkää nyt normiarjen ympärillä. Esimerkiksi jokkiksen liigakilpailu aiheuttaa uudenlaista päänvaivaa, kun olen ekaa kertaa mukana joukkueenjohtajana. Eli evässirkus käynnistyy torstaina, kylmälaukku valmiiksi, sillä ruokavaliostahan ei lipsuta edes jokkiskisoissa ;) Salitreeneistä joutuu pariksi päiväksi luopumaan, mutta treenataan sit ens viikolla entistä kovempaa.

Lepoa, lihashuoltoa ja tankkausta

Uusi HIT-treeniohjelma puolen tunnin aerobisineen vaati veronsa ja kroppa ei tuntunut palautuvan riittävän nopeasti. Toki vaikuttavia tekijöitä on paljon muitakin. Teen aamuvuoroja, herätykset klo 3.30, joten jo sillä on suuri merkitys, kun yöunet vaihtelevat 4-6 tuntiin. Ja tietysti lomalla pystyi rytmittämään treenit ja ruokailut paljon paremmin.

Mutta nyt on siis lepojakson vuoro. Tällaista lepoa ei "terveinä päivinä" ole ollutkaan. Jos salilepoa on ollut, se on johtunut jonkinlaisesta sairaudesta tai kivusta... Lisäksi lepoon kuuluu tankkaus. Oon kerran suorittanut Fitfarmin nettivalmennuksessa ohjeiden mukaisen tankkauksen, mutta siitäkin on aikaa. Ja koska tää ruokavalio on just miulle laskettu, niin tankkauskin on sen mukainen. Mielenkiinnolla ootan, minkälaisen tankkauksen Ville miulle laatii.

Lihashuolto tuntuu unohtuvan vähän liian helposti, mutta reilu viikko sitten korjattiin tämäkin tilanne, kun Timo Suortti kävi hieromassa yläkropan ja alaselän. Timo on naprapaatti / hieroja ja tekee yhteistyötä BodyStockin kanssa.

Teki muuten hyvää! Ja kyllä sen huomasi treenissäkin - selkä-hauis - ja olkapäätreenit sekä mm. osamaastavedot sujuivat huomattavasti letkeämmin hieronnan jälkeen. Edellisestä hieronnasta on vierähtänyt jo muutama kuukausi, kun "oma hovihieroja" muutti muualle. Ehdottomasti pitäisi käydä lihashuollossa useamminkin - ehkä mie nyt saan otettua itteäni niskasta kiinni asian suhteen :)

Vian ei tarvitse olla kovinkaan suuri,
jos se löytyy päästä :D

Hitin rankkaa...

Tässä on nyt kolmas viikko meneillään uuden saliohjelman ja ruokavalion kimpussa. Ruokavalio on sopinut miulle hyvin, eikä mitään jäätävää nälkää ole tullut. Paitsi treenipäivinä.

Treenit ovat olleet to-del-la rankkoja. Kun heinäkuun lopussa epäilin, mitä siitä yksinään treenaamisesta oikein tulee, niin enää ei tarvitse epäillä. Toki toisen kanssa saa itsestään enemmän irti, mutta ovat treenit onnistuneet yksinkin.

Keskityn tarkasti siihen, että teen liikkeet oikein ja saan ne tuntumaan siellä missä pitääkin. Painomäärällä ei pääse kerskumaan, mutta ei se ole tarkoituskaan. HIT-treenit ovat tuoneet jokapäiväiseksi kaveriksi hurjan poltteen, johon alkaa jo tottua :D Ja jokaisen treenin jälkeen oon käynyt ottamassa viimeisetkin hiet irti puolen tunnin crosstrainer-sessiolla. Aerobisen määrä on kasvanut viikkotasolla about kolme tuntia. Aamuaerobisia teen viitenä päivänä viikossa 45-60min (näitä toki tehnyt aiemminkin), treenin jälkeen 30min ja vielä tunnin intervallitreeni kerran viikossa.

Töihin palaaminen, aikaiset (aamuöiden) herätykset, ruokavalio, kova treeni ja treenaustahti ovat vaikuttaneet palautumiseen. Ei näistä treeneistä ihan samalla tavalla palauduta kuin aiemmista salisessioista. Ja koska lepo sekä palautuminen ovat tärkeitä, alkaa tämän päivän treenin jälkeen viiden päivän lepo. Ville väläytteli ideaa myös tankkauspäivästä lepojakson ajalle, mutta saas nähdä tankataanko vai ei :)

Ruokavalio on tosiaan pitänyt hyvin. Kun pitää huolen ateriarytmistä, ei nälkä pääse missään vaiheessa päivää liian kovaksi. Myös vedenjuonti pitää nälkää loitolla. Mie reissailen aika paljon viikonloppuisin ja viime lauantaina rallicross-kisojen yhteydessä ruokarytmi venähti liian pitkäksi. Kyllä sen sitten huomasi, kun ajelin yli 350 kilometrin "siirtymätaivalta" kotiin, että mielitekoja tuli välittömästi. Ostin matkan varrelta puolen litran Pepsi Max-pullon ja olin tyytyväinen siihen ;)

Tiistaina vuorossa oli polttava olkapäätreeni
ja puoli tuntia crossaririmpuilua :D

No pain no gain - sisäisen masokistin etsinnässä?

Sain mielenkiintoisen pyynnön, että kirjoittaisin blogipostauksen aiheesta lihaskipu treenatessa tai pikemminkin treenin jälkeen. Koska "tilaus" oli hieman ympäripyöreä, niin tekstikin on sitä. En varsinaisesti tiedä minkälaista tietoa nimimerkki No pain no gain? kaipaa tältä postaukselta, mutta toivottavasti tästä on jotain iloa ;) Ja miulle saa esittää toiveita blogipostauksien aiheisiin liittyen - katsotaan miten pystyn ketäkin "palvelemaan" :)

Itehän oon täällä ruikuttanut varsinkin jalkapäivien jälkeen, että kävely muistuttaa paremminkin rollaattorilla liikkuvan vanhuksen kuin salilla käyvän nuoren naisen menoa. On hyvä muistaa, että kovasta treenaamisesta on kulunut aikaa enemmänkin, eivätkä lihakset ole ehtineet tottua kovaan treeniin. Ja mitä useammin saa tehtyä kunnon treenin, niin sitä vähemmän lihaksiin jatkossa koskee.

Maanantain jalkatreenistä oon palautunut paremmin kuin uskalsin odottaa. Toki oon pitänyt (urheilutermejä käyttäen) jalat liikkeessä ja venytellyt oikeina ajankohtina. Tässähän jo odottelee liiankin innokkaasti seuraavaa jalkajumppaa :)

Miulle se treenin jälkeisten päivien lihaskipu on hyvää kipua. Tiedän että treeni on "mennyt perille" ja kehitystä tapahtuu. Samalla se on muistutus siitä, että kovasta työstä huolimatta täytyy myös levätä, sillä lihas kasvaa levossa.

Sekin on hyvä muistaa, että eihän se itse treenaaminen satu - tai sen ei ainakaan pitäisi sattua. Treenatessa tuntuu lähinnä lihasväsymystä. Lihaskipu tulee jälkijättöisesti - pieniin lihasryhmiin pääsääntöisesti seuraavana päivänä ja suuriin lihasryhmiin päivää myöhemmin. Erittäin rankasta treenistä palautuminen vie kolmekin vuorokautta.

Kuva: www.bringingbackawesome.com

Ville vastaa ;)

Aiheestahan löytyy tietoa ja "tietoa" netin uumenista valtavasti. Koska halusin tähän tekstiin parempaakin tietämystä kuin omani, pyysin personal traineriani Ville Ahvenaista kommentoimaan aihetta. Villen teksti on merkitty kursiivilla, jotta tiedätte mikä on omaa sepustustani ja mikä Villen :)

Lajista riippuen lihaskipu ei ole välttämätöntä kehitykselle. Monessa lajissa lihaskipua tulee välttää, koska se vaikeuttaa seuraavaa treeniä. Esimerkiksi kehonrakennuksessa lihasten kipeytyminen on arkipäivää ja sitä ei niinkään vältellä, sillä samaa lihasryhmää ei tarkoituksella treenata montaa kertaa viikossa, vaan annetaan lihaksen palautua rauhassa ja keskitytään seuraavaan lihasryhmään mahdollisimman tehokkaasti. 

Kun lihakseen tulee treenistä aiheutuvia mikrorepeämiä, ne pyritään täyttämään oikealla ravinnolla ja levolla jolloin lihas kasvaa. Kipu myös kertoo, onko treenattava lihasryhmä onnistuttu kohdistamaan oikein. Pääsääntöisesti lihaskipu on itselle merkki onnistuneesta treenistä, vaikka monen tutkimuksen mukaan kipu ei olekaan välttämätöntä kehitykselle. Voisin väittää, että jos lihakset eivät tule koskaan kipeiksi treenistä, ei treenata tarpeeksi kovaa.

Se miten kivusta oppii nauttimaan on yksilöllistä. Itselleni lihaskipu on merkki siitä, että treenissä on onnistuttu ylittämään itsensä ja tehty kovempi treeni kun edellisellä kerralla. Pelkkä treenaaminen ei kuitenkaan kasvata lihasta vaikka niin moni kuvittelee. Lihas vaatii kehittyäkseen oikeanlaista ravintoa ja lepoa yhtä paljon kuin kovaa treeniä.

Suosittelen myös venyttelyä, sillä se parantaa lihaksen aineenvaihduntaa ja lihas palautuu nopeammin. Myös kevyet lämmittelyt tehostavat palautumista, mutta kipeytynyttä lihasta ei tulisi venyttää! Jos esimerkiksi jalat ovat kipeytyneet edellisestä treenistä, suosittelen venyttelyä noin 2-3 tuntia treenin päättymisestä ja aamulenkkiä kunnes jalat vertyvät. Tämän jälkeen kevyttä venyttelyä. Näin mahdollistetaan lihaksen nopeampi palautuminen ja ravintoaineiden tehokkaampi kulkeutuminen lihakselle. 

Kuva: firstcovers.com

Tuska ja ahdistus...

Tää teksti voisi olla täynnä kirosanoja - just nyt fiilis on ainakin sen mukainen. Mutta kun kukaan ei varmaankaan halua lukea pelkkää perkelettä, niin tässä vähän kuulumisia. En lupaa, etteikö teksti sisältäisi silti muutamaa kirosanaa.

Oon siis ollut pari viikkoa kipeänä. Flunssa alkaa olla voitettu tauti ja antibioottikuuri päättyy tänään, mutta kevään ennätysmäinen siitepölymäärä ahdistaa sitäkin enemmän. Eli vaikka tauti mitä ilmeisemmin on takana, jatkuu nenän tukkoisuus, yskiminen, niistäminen ja jonkinlainen hengenahdistus edelleen. Ja sekös syö naista.

Pakko myöntää, että kiukuttaa. Kiukuttaa niin maan perkeleesti. Pääsin vasta vauhtiin oman projektini kanssa, kun tuli jo pakkolevon paikka. Turhauttaa kun ei ole terve, eikä pääse liikkumaan. Vaan turhaanhan sitä lähtee salille toikkaroimaan, jos jo kävelylenkillä hengästyy välittömästi. Seurauksena on yskä, joka ei ihan hetkessä lopu. Pitäisihän sitä ihmisen saada happeakin.

Sekin ärsyttää, ettei homma etene. Vaikka en olekaan kaikkimullehetitännenyt-tyyppiä, niin mie en vaan malttaisi odottaa. Ruokavalio pysyy ennallaan ja kun alussa ei ole tarkoituskaan pudottaa painoa, niin oman pään mukaan ei tapahdu "mitään". Varmasti tapahtuu, mutta kun pitäisi nähdä jotain tuloksia.

Joojoojoo, pitää malttaa levätä ja niin edelleen. Mut mie en osaa näköjään olla jouten. Nyt pitäisi päästä jo liikkumaan ja tekemään ja näkemään tuloksia. Blaah. Tsemppauksia otetaan vastaan ;) Mie lupaan, että seuraava postaus on sitten paremmilla fiiliksillä kirjoitettu. Nyt oli pakko avautua.

Onneksi koiruuden kanssa pääsee käppäilemään kauniissa
maisemissa. Tältä näytti ke-aamuna klo 5.15 ;)

Tylsää toipilasaikaa

Tässä kun on viikon verran ollut kipeänä, alkaa todella kaivata sitä tervettä oloa ja eloa. Sitkeässä tuntuu olevan, perkele. Lääkäri keksi lääkitsemistä seitsemän eri lääkkeen verran, eli ihan pelkästä flunssasta ei ole kyse. Onneksi lääkitys aloitettiin kuitenkin kolmen lääkkeen turvin. Ja jos nämä eivät tehoa, niin sitten siirrytään kovempiin lääkkeisiin.

Kuume on väistynyt, mutta tilalle on tullut alilämpö. Kuumemittari painuu koko ajan alle 35:n asteen. Mitatut pohjat 34,5'C o.O Melko vekkulin olon se saa alilämpökin aikaiseksi...

Koiran kanssa on tullut ulkoiltua hissukseen, mutta muuten kaikenlainen liikkuminen on jäänyt minimiin. Ruokavaliosta on pidetty tiukasti kiinni, vaikkei ruoka oikein maistukaan. Ei yhtään tee mieli syödä. Vappuseuruekin yritti kovasti innostaa "flunssan karkoitukseen" nestemäisillä aineilla, mutta en taipunut. Vesilinja piti.

Flunssan torjuntaan... Tuolla muovikukalla ei kuitenkaan
taida olla parantavaa vaikutusta.