Pahin vihollisesi?

Usein elämäntapamuutoksissa kuulee lauseen: "olen itseni pahin vihollinen" tai "muutoksen suurin vihollinen katsoo peilistä". Ymmärrän enemmän kuin hyvin, mitä sillä tarkoitetaan. Olen itsekin ajatellut niin. Miehän se olen se, joka laittaa suuhunsa niitä ruokia joita ei pitäisi. Mie olen myös se, joka keksii tekosyitä, ettei tarvitsisi lähteä liikkeelle.

Mutta mitä jos ajatuksen kääntäisi toisinpäin? Mie olen se, joka haluaa muuttua ja joka laittaa suuhunsa juuri niitä ruokia, joita pitääkin. Mie olen myös se, joka lähtee liikkeelle silloinkin kun ei huvittaisi. Miehän tämän muutokseen teen ja saan aikaan.

Voiko muutosta tapahtua, jos näkee itsensä punaisena vaatteena tai vihollisena itselleen ja jokainen asia, jonka tekee on väärin? Eikö tarkoitus ole rakastaa sitä ihmistä, jonka kanssa viettää elämänsä jokaisen hetken? Eikö muutos voisi alkaa siitä, että on sinut itsensä kanssa? Ei syytä ja suomi itseään jokaisesta tekemästään virheestä, vaan olisi itselleen armollinen?

Paljon avoimia kysymyksiä, joihin en välttämättä edes kaipaa vastauksia. Haluan tällä postauksella herättää ajatuksia siitä, miten kukakin itseensä suhtautuu ja minkälaisena itsensä näkee. Sie olet oikeasti hyvä ja kaunis ihminen juuri noin!