Work bitch!

Maanantaina 2.6. kello 19.20 peilistä katsoi nainen, jolla oli verkkarit päällä, tukka sekaisin, meikit pitkin hikistä naamaa ja kävely sekä puhekin katkonaista. Voisi luulla, että nainen on tullut läheisestä Pika-Mocca pubista, mutta ei - se kävi tekemässä jalkatreenin.

Vuorossa oli tosiaan Villen vetämä jalkatreeni ja edellisen ohjatun jalkapäivän muistikuvat olivat tuoreina mielessä... Viimeksi kävely oli seuraavan viikon verran jokseenkin heikonlaista. Jos ekan jalkatreenin jälkitunnelmat eivät muistu mieleen, voi muistia käydä verestämässä tämän linkin kautta.

Tällä kertaa mentiin jumppaamaan jalat Express Huumaan, Karhulaan. Ai miksi? No siksi, että siellä on hack, jolla on sitten niin p*rkeleen kiva väsyttää jalat. Päivän treeni tehtiin HITtinä (High Intensity Training). Jokaista liikettä tehtiin 3 x 15 sarjat, välissä vain pieni palautuminen. Ekat toistot toooooodella hitaasti ja seuraavat sitten varioiden laitteen mukaan.

Treeni aloitettiin "kevyesti" smith-kyykyllä. Todellisuudessa se oli kaukana kevyestä, sillä etureisissä oli pirullinen polte jo ensimmäisten hiiiiiitaiden toistojen jälkeen. Pari kertaa tuli tehtyä omat "aurinkotervehdyksetkin", kun jalat eivät enää yksinkertaisesti kantaneet, vaan pääsin ottamaan polvituntumaa smithin eteen.

No eipä meno siitä helpottunut. Etureisien kiusaaminen jatkui reisiojennuksella. Hyvä että sain pelkät jalat ojennettua suoraksi, saati mitä räpiköintiä se olikaan, kun Ville laittoi laitteeseen lisää painoja. Seuraavaksi hackiin, siitä prässiin, sitten reisien koukistukseen ja lopun kruunasivat aina-yhtä-ihanat askelkyykyt.

Jalat "pettivät" monta kertaa, mutta Villen avustuksella niistä puristettiin kaikki mahdolliset voimat ulos! Kyykkyjen jälkeen jännitin etureisiä ja voi veljet, mikä tärinä jaloissa olikaan... Jää kaikki ostos-tv:n värinäkutvattimet kakkoseksi :D

Kuulin Villeltä treenin jälkeen muutaman kehunkin :) Treeni sujui oikeasti hyvin ja kehitystä on havaittavissa. Ennen tätä projektia en ois ikimaailmassa uskonut, että mie edes pystyn tekemään tuollaisia treenejä. Enkä toki yksin pysty nytkään, mutta Villen ja Eikan "piiskaamina" sitä näköjään pystyy ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Järkyttävää, miehän alan nauttia näistä treeneistä. Hmm... :)

Käsipäivää ja höyhenenkevyttä askellusta

Tiedättekö sen tunteen, kun jokainen otettu askel tuottaa tuskaa. Rappusissa täytyy ottaa kaiteesta kaksin käsin kiinni, jotta niitä pääsee kävelemään. Istumaan käydessä on otettava käsillä vastaan, jotta pääsee alas - ylösnousemisesta puhumattakaan. Se onkin ihan oma taiteenlajinsa. Ja kun on päässyt ylös, ei ihan heti kannata käydä istumaan.

Ihana kamala kipu. Jalkatreeni muistuttanee itsestään vielä muutaman päivän ajan, sen verran kokonaisvaltainen, jäätävä polte jaloissa on... Otsikon vastaisesti miun käyskentely on siis kaikkea muuta kuin höyhenenkevyttä. Mutta tiedänpähän tehneeni! Ja jotta kädet eivät jäisi kakkoseksi, oli vuoro treenata olkapäät ja ojentajat.

Käsitreenissä rääkkääjänä toimi Sivénin Eino. Eli Eikan ja Ahvenaisen Villen kanssa tässä hikoillaan seuraavat kuukaudet. Tai mie hikoilen, miehet käskyttää ;) Eipä päästänyt Eikka helpolla, en tosin sellaista odottanutkaan. Pystypunnerrusten, vipunostojen, pushdownien, ranskalaisten punnerrusten, etunojapunnerrusten ja muiden sarjojen jälkeen kädet tärisi sen verran vauhdikkaasti, että "kahvikuppineuroosin" aiheuttama käsien vapina on pientä :D

Jos jalkapäivän jälkeen kaipaili automaattivaihteista autoa vakionopeudensäätimellä, niin nyt olisi tarve sähkökäyttöiselle pyörätuolille, jota voi ohjata suulla. Keskiviikkona jalkatreeni, torstaina käsitreeni ja perjantaina rampa :)

"Vahvat kintut"

Kun pakolliset lähtötilanteen tsekkaukset saatiin tehtyä, oli aika ryhtyä töihin. Tuskinpa oli sattumaa, että ensimmäisenä rääkättiin jalat... Oon pari kertaa ollut kuntosaliohjauksessa, mutta ne oli kaukana Ahvenaisen Villen rääkkäyksestä.

Jalkapäivä aloitettiin "kevyellä" lämmittelyllä, jonka jälkeen olin jo valmis lopettamaan ;) Treeni sisälsi muun muassa Smith-kyykkyjä, prässiä, reidenojennuksia ja -koukistuksia, maastavetoja ja pari settiä pohkeille.

On se mieli kummallinen kapistus. Kun pää on valmis lopettamaan, meuhkaa pt-Ville vieressä, että "siehän teet!" Niinhän mie tein. Kiroilin, huusin ja tein - viihdettä muille salihemmoille ;) Ja toistoja tehtiin niin kauan, että enää ei yksinkertaisesti irronnut enempää.

Sitä poltetta ei voi verrata mihinkään aiempiin treeneihin. Ennen jalkatreenejä mie en ole oikeesti tehnyt näköjään kuin pelkkiä lämmittelyjä salilla. Nyt mie tiiän miltä tuntuu treenata kunnolla. Kokonaisvaltainen tärinä saatteli kotiin ja jo treenin päättyessä tuntui siltä, että mie en liiku pariin vuorokauteen mihinkään niillä jaloilla. Kytkytinjalan tärinän perusteella tarpeeseen tulisi auto, jossa on automaattivaihteisto ja vakionopeudensäädin ;)

Pienestä kitinästä huolimatta sain muutaman kehun pt-Villeltä (säälistä, ehkä), että kyllä jaloista voimaa löytyy. Ne voimat pitää vaan osata puristaa ulos!