Käsipäivää ja höyhenenkevyttä askellusta

Tiedättekö sen tunteen, kun jokainen otettu askel tuottaa tuskaa. Rappusissa täytyy ottaa kaiteesta kaksin käsin kiinni, jotta niitä pääsee kävelemään. Istumaan käydessä on otettava käsillä vastaan, jotta pääsee alas - ylösnousemisesta puhumattakaan. Se onkin ihan oma taiteenlajinsa. Ja kun on päässyt ylös, ei ihan heti kannata käydä istumaan.

Ihana kamala kipu. Jalkatreeni muistuttanee itsestään vielä muutaman päivän ajan, sen verran kokonaisvaltainen, jäätävä polte jaloissa on... Otsikon vastaisesti miun käyskentely on siis kaikkea muuta kuin höyhenenkevyttä. Mutta tiedänpähän tehneeni! Ja jotta kädet eivät jäisi kakkoseksi, oli vuoro treenata olkapäät ja ojentajat.

Käsitreenissä rääkkääjänä toimi Sivénin Eino. Eli Eikan ja Ahvenaisen Villen kanssa tässä hikoillaan seuraavat kuukaudet. Tai mie hikoilen, miehet käskyttää ;) Eipä päästänyt Eikka helpolla, en tosin sellaista odottanutkaan. Pystypunnerrusten, vipunostojen, pushdownien, ranskalaisten punnerrusten, etunojapunnerrusten ja muiden sarjojen jälkeen kädet tärisi sen verran vauhdikkaasti, että "kahvikuppineuroosin" aiheuttama käsien vapina on pientä :D

Jos jalkapäivän jälkeen kaipaili automaattivaihteista autoa vakionopeudensäätimellä, niin nyt olisi tarve sähkökäyttöiselle pyörätuolille, jota voi ohjata suulla. Keskiviikkona jalkatreeni, torstaina käsitreeni ja perjantaina rampa :)