Elämä on!

Kesä, kivoja ihmisiä ympärillä, kesäauto käytössä, kaikki hyvin. Suupielet nousee kohti korvia. Muutosta on tapahtunut niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

En mie koskaan oo mikään mököttäjä ollut, mutta viime päivinä on löytynyt entistä enemmän syitä hymyyn. Eikä sitä kai tarvitse sen kummemmin selitellä. Elämä on! Syitä iloon löytyy, kun osaa nauttia pienistäkin asioista: lenkistä koiran kanssa, onnistuneesta treenistä, kiireettömästä aamupuurosta kahvin kera, ihanista ystävistä ja vaikkapa päikkäreistä.

Sunnuntai-iltana ilahdutti suuresti BodyJam-tunti! Ehdottomasti paras ryhmähikoilumuoto, jonka Les Mills on kehittänyt! Kyseinen tanssillinen "jumppa" tuli Kotkaan muistaakseni loppuvuodesta 2009, jolloin olin myös ekaa kertaa mukana jammailemassa. Jäin välittömästi koukkuun ja kävin tunneilla pari kertaa viikossa. Välillä asustelin vuoden Helsingissä ja valitsin salinkin sen mukaan, että siellä pääsee jammailemaan. Mutta sitten laji jäi taka-alalle...

Vaan nyt, kolmen vuoden tauon jälkeen, kävin Hyvinvointikeskus Huumassa tutustumassa uuteen BodyJam 69:iin! Ohjelma oli haastava, kuten uudet ohjelmat tuppaa aina ensimmäisillä kerroilla olemaankin. Mutta sehän tässä on kai pointtikin, että kerta kerran jälkeen ohjelman oppii paremmin ja koreografiat muistuvat mieleen helpommin.

Sunnuntain "baunssaava" ohjelma tosin teki sen, että polvi hieman kipeytyi hyppyjen seurauksena. Maanantaille oli suunniteltu Villen kanssa jalkatreeniä, mutta ei otettu riskiä polven kipeytymisen suhteen, joten jalkajumppa vaihtui selkä-vatsatreeniksi. Treeni tehtiin vaihtelun vuoksi Express Huumalla. Ville antoi hyviä vinkkejä suoritustekniikoihin ja treeni todellakin tuntui!

Lähes puolitoistatuntiseksi venähtäneen treenin loppuun väsytettiin vatsalihakset. Kunnon vatsarutistussarjoja ja hoovereita. Ville purskahti nauruun kesken rutistussarjan - yritä siinä sitten itse keskittyä puhaltamaan ilmoja pihalle ja rutistamaan kunnolla, kun toinen on jaloissa kiinni ja kikattaa. Enkä mie voinut olla nauramatta :D No eihän niistä toistoista mitään tullut, joten ei kun lisätoistoja vielä "rangaistukseksi". Syy tälle Villen purskahtamiselle oli kuulemma se, että hän olisi hyytynyt jo ajat sitten ja mie vaan hinkkaan vatsalihaksia ilman, että tahti hidastuu.

Ville epäili, että oon tehnyt vähän enemmänkin vatsalihaksia, eikä hän nyt aivan väärässä ollut... Pikaluistelijakaverini Jami vinkkasi viime talvena toistakymmentä vatsalihasliikettä, joita olen vaihtelun vuoksi tehnyt. Kiva, että nekin treenaamiset näkyvät jossain :) Maanantain treeni oli aivan huippu ja sekä selässä että vatsassa on sellainen fiilis, että jotain on todellakin tehty :)

Juttukeikalla tekemässä suoraa radiolähetystä
Huuman ulkoilmakahvakuulatunnilla.
Kuva: Maikku Vahvanen

Work bitch!

Maanantaina 2.6. kello 19.20 peilistä katsoi nainen, jolla oli verkkarit päällä, tukka sekaisin, meikit pitkin hikistä naamaa ja kävely sekä puhekin katkonaista. Voisi luulla, että nainen on tullut läheisestä Pika-Mocca pubista, mutta ei - se kävi tekemässä jalkatreenin.

Vuorossa oli tosiaan Villen vetämä jalkatreeni ja edellisen ohjatun jalkapäivän muistikuvat olivat tuoreina mielessä... Viimeksi kävely oli seuraavan viikon verran jokseenkin heikonlaista. Jos ekan jalkatreenin jälkitunnelmat eivät muistu mieleen, voi muistia käydä verestämässä tämän linkin kautta.

Tällä kertaa mentiin jumppaamaan jalat Express Huumaan, Karhulaan. Ai miksi? No siksi, että siellä on hack, jolla on sitten niin p*rkeleen kiva väsyttää jalat. Päivän treeni tehtiin HITtinä (High Intensity Training). Jokaista liikettä tehtiin 3 x 15 sarjat, välissä vain pieni palautuminen. Ekat toistot toooooodella hitaasti ja seuraavat sitten varioiden laitteen mukaan.

Treeni aloitettiin "kevyesti" smith-kyykyllä. Todellisuudessa se oli kaukana kevyestä, sillä etureisissä oli pirullinen polte jo ensimmäisten hiiiiiitaiden toistojen jälkeen. Pari kertaa tuli tehtyä omat "aurinkotervehdyksetkin", kun jalat eivät enää yksinkertaisesti kantaneet, vaan pääsin ottamaan polvituntumaa smithin eteen.

No eipä meno siitä helpottunut. Etureisien kiusaaminen jatkui reisiojennuksella. Hyvä että sain pelkät jalat ojennettua suoraksi, saati mitä räpiköintiä se olikaan, kun Ville laittoi laitteeseen lisää painoja. Seuraavaksi hackiin, siitä prässiin, sitten reisien koukistukseen ja lopun kruunasivat aina-yhtä-ihanat askelkyykyt.

Jalat "pettivät" monta kertaa, mutta Villen avustuksella niistä puristettiin kaikki mahdolliset voimat ulos! Kyykkyjen jälkeen jännitin etureisiä ja voi veljet, mikä tärinä jaloissa olikaan... Jää kaikki ostos-tv:n värinäkutvattimet kakkoseksi :D

Kuulin Villeltä treenin jälkeen muutaman kehunkin :) Treeni sujui oikeasti hyvin ja kehitystä on havaittavissa. Ennen tätä projektia en ois ikimaailmassa uskonut, että mie edes pystyn tekemään tuollaisia treenejä. Enkä toki yksin pysty nytkään, mutta Villen ja Eikan "piiskaamina" sitä näköjään pystyy ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Järkyttävää, miehän alan nauttia näistä treeneistä. Hmm... :)

Arjen rytmitys

Tää "projekti" saa vilkuilemaan kelloa ja tsekkaamaan kalenteria entistä tiiviimmin. Kelloa tulee vilkuiltua ruokarytmin vuoksi. Syödä pitäisi 3-4 tunnin välein. Kiireisenä työpäivänä siinä onkin tekemistä, ettei ruokailuväli pääse venähtämään neljää tuntia pitemmäksi... Lisäksi pitäisi muistaa ottaa vitamiinit kolme kertaa päivässä.

Kuntosalitreenejä tulee viikoittain 4-5. Treeni on jaettu neljään osaan: jalat, olkapäät ja ojentajat, selkä ja hauis sekä vatsat. Lisäksi viitenä aamuna viikossa tulee kirmailtua vähintään puolen tunnin mittainen aamuaerobinen (yleensä kävelylenkki) tyhjällä vatsalla.

Vapaa-ajan ongelmia ei ainakaan ole. Tässä projektin ohessa teen ihan normaalisti töitä. Työ on onneksi kuitenkin säännöllistä, eli maanantaista perjantaihin, aamuvarhain alkavia hommia.

Koiranomistajana aamulenkit ovat kuuluneet aiemminkin arkeen. Mutta reilu puolen tunnin aamulenkki saattaa hieman väsyttää, kun herätyskello pärähtää soimaan 3.30. No ei auta, mentävä on. Silti päällimmäisenä fiiliksenä on edelleen innostus tästä kaikesta. Kun on sovittu, että treenataan tietty määrä viikossa, niin on treenattava. On se PT-Ville sen verran hurja, ettei kannata ehdoin tahdoin tässä vaiheessa suututtaa omalla lusmuilulla ;)

Lenkille tiimipipo päässä ;)

KVG:stä KVV:ksi

Uuteen ruokavalioon ja saliohjelmiin totutellessa tulee mieleen paljon kysymyksiä. "Onko lohi liian rasvaista, vai käytänkö jotain muuta kalaa?, Kana loppui, millä voin korvata?, Miten kannattaa lämmitellä ennen vatsatreeniä?" ja niin edelleen...

Mahtavintahan tässä on se, että "henkilökohtainen rainerini" Ville on aina tavoitettavissa. Eikä toistaiseksi ole tullut sellaista kysymystä, johon hän ei olisi osannut vastata. Eli henkilökohtaisen rääkkäämisen lisäksi miulla on lähes reaaliaikaisesti toimiva henkilökohtainen kysymys-vastaus-palvelu :)

Jos joku kysyy ns. tyhmän kysymyksen, niin vastauksena on saattanut kuulla KVG - eli kato v*ttu Googlesta. Mutta miun kohdalla se on muuttunut KVV:ksi, kysy v*ttu Villeltä ;) Kun moni perinteisesti googlettaa tai etsii keskustelupalstoilta vastauksia kysymyksiin, niin mie laitan Villelle viestin. Taannoin piti jo laittaa viesti, että kyllä mie kohta tän häiriköinnin lopetan. Vastaus oli: "Tästähän sä mulle maksat". Totta.

Muutenkin fiilis valmennussopimuksen suhteen on erittäin myönteinen! BodyStockin porukka on mahtavaa, tulemme tosi hyvin juttuun ja huumoria viljellään paljon. Se tunne, että olen tehnyt elämäni parhaan diilin, vahvistuu koko ajan. Tätä matkaa on hyvä taivaltaa upean porukan kanssa.

Aurinkoa teillekin - satoi tai paistoi :)

Team silmäpussit :D Eli Ville ja mie.

Sali vaihtoon

Kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa... Tai no, riippuu leffasta. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä. Viimeisin käänne tuli kuntosalin suhteen.

Kävin siis viime viikolla Villen ja Eikan kanssa treenaamassa. Tämän jälkeen personal trainerini Ville oli saanut tiedon, että he eivät "talon ulkopuolisina" pt:einä saa tulla treenauttamaan mua EasyFitille. Syvä huokaus. Sinänsä ymmärrän EasyFitin huolen, sillä kyllähän hekin tarjoavat jonkinlaisia pt-palveluja ja tekeehän minun PT omaa "liiketoimintaansa" kanssani salilla... Olen kuitenkin EF:ltä hankkinut aiemmin kuntosaliohjelman, enkä kokenut sitä tarpeeksi kehittäväksi.

Jos Kotkan EasyFitillä on varaa valikoida asiakkaitaan, niin on mullakin vara valita sali, jonne myös trainerit ovat tervetulleita. EasyFit saikin eilen seuraavanlaisen viestin:

Olen ollut jäsen reilun vuoden ajan ja pitänyt paikasta. Nyt haluan parempaan kuntoon. Palkkasin itselleni personal trainerin ja häneltä kuulin, että ette laske talon ulkopuolisia pt:itä asiakkaitanne treenauttamaan ilman lisämaksua. Käsittämätöntä. Eiväthän ne personal trainerit siellä treenaa, vaan MINÄ, joka maksan teille siitä, että saan käyttää palveluitanne. Siirrän jäsenyyteni sellaiseen paikkaan, jonne olen tervetullut personal trainerini kanssa.

Sain EasyFitiltä myöhemmin vastauksen, jonka mukaan ulkopuolisen Personal Trainerin tulee maksaa lisämaksu, sillä hän käyttää asiakkaan kanssa EF:n tiloja. Ja koska heillä on omat PT-palvelut, tulee ulkopuolisten maksaa 15€/kerta. Jännä sinänsä, että minulle ei kukaan suoraan asiasta sanonut, eikä tietoa löydy sopimuksesta, salilta tai nettisivuiltakaan. Kannattaisi ehkä päivittää tiedot ajan tasalle.

Onneksi muualta löytyi joustavuutta ja eilen saatiin räätälöityä uusi sopimus. Tästä eteenpäin treenailen Hyvinvointikeskus Huumassa. Eikä tarvitse maksaa erikseen siitä, että menen salille personal trainerin kanssa. Ja jottei totuus unohtuisi, tänään on JALKAPÄIVÄ!!!

Kuva: thefunniestpictures.com/

Käsipäivää ja höyhenenkevyttä askellusta

Tiedättekö sen tunteen, kun jokainen otettu askel tuottaa tuskaa. Rappusissa täytyy ottaa kaiteesta kaksin käsin kiinni, jotta niitä pääsee kävelemään. Istumaan käydessä on otettava käsillä vastaan, jotta pääsee alas - ylösnousemisesta puhumattakaan. Se onkin ihan oma taiteenlajinsa. Ja kun on päässyt ylös, ei ihan heti kannata käydä istumaan.

Ihana kamala kipu. Jalkatreeni muistuttanee itsestään vielä muutaman päivän ajan, sen verran kokonaisvaltainen, jäätävä polte jaloissa on... Otsikon vastaisesti miun käyskentely on siis kaikkea muuta kuin höyhenenkevyttä. Mutta tiedänpähän tehneeni! Ja jotta kädet eivät jäisi kakkoseksi, oli vuoro treenata olkapäät ja ojentajat.

Käsitreenissä rääkkääjänä toimi Sivénin Eino. Eli Eikan ja Ahvenaisen Villen kanssa tässä hikoillaan seuraavat kuukaudet. Tai mie hikoilen, miehet käskyttää ;) Eipä päästänyt Eikka helpolla, en tosin sellaista odottanutkaan. Pystypunnerrusten, vipunostojen, pushdownien, ranskalaisten punnerrusten, etunojapunnerrusten ja muiden sarjojen jälkeen kädet tärisi sen verran vauhdikkaasti, että "kahvikuppineuroosin" aiheuttama käsien vapina on pientä :D

Jos jalkapäivän jälkeen kaipaili automaattivaihteista autoa vakionopeudensäätimellä, niin nyt olisi tarve sähkökäyttöiselle pyörätuolille, jota voi ohjata suulla. Keskiviikkona jalkatreeni, torstaina käsitreeni ja perjantaina rampa :)

"Vahvat kintut"

Kun pakolliset lähtötilanteen tsekkaukset saatiin tehtyä, oli aika ryhtyä töihin. Tuskinpa oli sattumaa, että ensimmäisenä rääkättiin jalat... Oon pari kertaa ollut kuntosaliohjauksessa, mutta ne oli kaukana Ahvenaisen Villen rääkkäyksestä.

Jalkapäivä aloitettiin "kevyellä" lämmittelyllä, jonka jälkeen olin jo valmis lopettamaan ;) Treeni sisälsi muun muassa Smith-kyykkyjä, prässiä, reidenojennuksia ja -koukistuksia, maastavetoja ja pari settiä pohkeille.

On se mieli kummallinen kapistus. Kun pää on valmis lopettamaan, meuhkaa pt-Ville vieressä, että "siehän teet!" Niinhän mie tein. Kiroilin, huusin ja tein - viihdettä muille salihemmoille ;) Ja toistoja tehtiin niin kauan, että enää ei yksinkertaisesti irronnut enempää.

Sitä poltetta ei voi verrata mihinkään aiempiin treeneihin. Ennen jalkatreenejä mie en ole oikeesti tehnyt näköjään kuin pelkkiä lämmittelyjä salilla. Nyt mie tiiän miltä tuntuu treenata kunnolla. Kokonaisvaltainen tärinä saatteli kotiin ja jo treenin päättyessä tuntui siltä, että mie en liiku pariin vuorokauteen mihinkään niillä jaloilla. Kytkytinjalan tärinän perusteella tarpeeseen tulisi auto, jossa on automaattivaihteisto ja vakionopeudensäädin ;)

Pienestä kitinästä huolimatta sain muutaman kehun pt-Villeltä (säälistä, ehkä), että kyllä jaloista voimaa löytyy. Ne voimat pitää vaan osata puristaa ulos!