Oli itsepuhuttelun paikka. Onneksi ensimmäinen keino toimi - mietin MIKSI olen koko projektiin ryhtynyt. Mikä sai aloittamaan homman ja mikä on tavoite. Jos haluaa päästä tavoitteisiin, pitää pysyä ohjelmassa.
Kaikenlaisia houkutuksia tulee päivittäin eteen myös ruokailujen suhteen. Kävin tänään juttukeikalla LettuPojan kahvilassa - ja oishan siellä päässyt maistamaan jos jonkinmoista herkkua. Mutta pysyin tiukkana. Pelkkä kahvi riitti vallan mainiosti.
Oon joskus kuullut, että jos aikoo syödä ohi ruokavalion, kannattaa syödä peilin edessä - alasti. No mie jos menisin peilin eteen mussuttamaan alasti yhtään mitään, niin en todennäköisesti söisi kuukauteen :D Ehkä en ees yritä. Samalla metodilla sitä on ruokavaliossakin pysytty kuin millä patistin itseni tänään salille - eli MIKSI mie tätä koko hommaan teen.
Joskus tekee hyvää pysähtyä miettimään, minkä takia on leikkiin ryhtynyt. Käydä se sisäinen puhuttelu ja miettiä missä on parantamisen varaa. Onko vettä juotu tarpeeksi ja kaikki vitamiinit nautittu? Tuleeko treenattua niin kovaa ja intensiivisesti kuin voisi? Teen tätä omasta vapaasta tahdosta ja haluan muutoksen. Ja senhän mie jo tiiän "entisestä elämästäni" mikä on lopputulos, jossei pysy ruokavaliossa. Ei ainakaan toivotunlainen.
Kyllähän mie sen tiiän, ettei aina voi vetää 110-lasissa. Bensa loppuu aivan varmasti, jossei joskus pysähdy "tankkaamaan". Oman fiiliksen kannalta oli tosi hyvä, että asiaa tuli mietittyä. Tuli jonkinlainen mielenrauha tekemiseen. Kaivoin ruutupaperivihon esille ja katsoin, mihin olen jo lyhyessä ajassa päässyt. Kyseisestä vihkosta löytyy kaikki punnitus- ja mittaustulokset. Oon jo nyt saanut tältä projektilta enemmän kuin uskalsin toivoa. Miehän vien tän kunnialla päätökseen - välillä kaasu pohjassa, välillä heitetään vaihde vapaalle ;)
