Saako olla tyytyväinen?

"Tyytyväisyys tappaa kehityksen", sanotaan. Mutta saako olla tyytyväinen jo saavutetuista tuloksista? Saa ja ei saa. Siivosin muutama päivä sitten vaatehuoneen ja törmäsin ihan uuteen ongelmaan: kaikki vaatteet mahtuvat päälle - valtaosa on auttamatta liian suuria.

Halusin päästä eroon vanhoista vaatteista, sillä en aio enää palata vanhaan. Samalla toiset tavoitefarkut mahtuvat jalkaan ja istuvat itseasiassa hyvin päälle. Eivät purista tai kiristä. Ekat tavoitefarkut jäivät nekin jo isoiksi...

Uusien vaatteiden sovittelu oli samalla katkeransuloinen sukellus menneeseen. Edellisen kerran oon ollut tämän kokoinen vuonna 2008, silloin tosin painoa oli 3-4 kiloa vähemmän, mutta niin oli vähemmän lihaksiakin. Mutta nyt miulle mahtuvat niiltä vuosilta säästetyt, pienimmätkin vaatteet päälle.

Voisin väittää, että oon paremmassa kunnossa kuin koskaan aikuisiälläni. Elämässä tapahtui parissa vuodessa niin paljon asioita, ettei kaikkea voi selittääkään. Huono fiilis ja murheet saivat syömään, juomaan ja lihomaan. Muutama vuosi sitten olin isoimmillani, painoa 14 kiloa enemmän kuin nyt.

Samalla kun oon ihan helvetin ylpeä siitä, että oon pystynyt muuttamaan elämäni ja elämäntapani, en todellakaan voi heittäytyä tyytyväisyyteen. Miulla on taipumuksia antaa itseni lipsua sovitusta, jos huomaan olevani tyytyväinen tilanteeseen. Sitä helposti antaa itselleen eri vapauksia syömisen tai treenaamisen suhteen. Niin ei ole onneksi nyt tapahtunut, mutta kiusaus on ollut järjettömän suuri.

Viime viikkoina oon käynyt väittelyä itseni kanssa siitä, miksi en voi ostaa karkkipussia, suklaapatukkaa tai jätskiä. Kroppa huutaa hiilareita, mutta ei niitä saa. PT-Villelle oon manannut pari viikkoa, että koko ajan on makeanhimo ja tekee mieli lipsua. Oon oikeesti käynyt henkien taistoa asian tiimoilta. En tiedä milloin nää mielihalut loppuvat, mutta helppoa tää ei ole. Tai periaatteessa pitäisi olla. Tää muutoshan tehdään käytännössä ruokakaupassa. Jos ei osta kotiin mitään ylimääräistä, ei mitään ylimääräistä tule syötyä...

Vaatekaupoissa meinaan vanhasta tottumuksesta napata sovituskoppiin liian suuria vaatteita. Ai sitä riemun määrää, kun päälle mahtuu entistä pienemmät vaatteet. Eikä pelkästään mahdu, vaan sopii. Koska oma pää ei aina meinaa pysyä muutoksessa mukana tai tajuta sitä, että onhan tässä pienennytty, otin parit peiliselfiet. Jos nää auttaisi pitämään näpit irti herkuista ja muistuttaisivat jo tehdystä työstä...

Niin ja Villelle kiitokset, tää muutos ei olisi toteutunut tähänkään tilanteeseen asti ilman siua. On mahtavaa, että tuki ja turva, ja samalla hullu rääkkääjä löytyy puhelinsoiton päästä.

Ja vastaus otsikon kysymykseen. Vaikka jotkut postaukset eivät ehkä siltä vaikutakaan, niin kyllä mie oon ihan oikeasti tyytyväinen :)

Välillä kuvia "siviilivaatetuksessa". Melkein jo ootan
viileitä syyspäiviä, jotta pääsen käyttämään uusia vaatteita ;)

Oho!

"Oho!" kuului keskiviikkona PT-Villen suusta. Ai miksi? Lue alla oleva teksti, niin tiedät ;)

Tätä kropan muutosta seurataan eri mittareilla: vaa'alla, mittanauhalla ja kuvilla. Ville laittoi pari viikkoa sitten viestin, että voitaisiin ottaa seurantakuvat. KÄÄK! Enhän mie nyt voi mennä taas (jokainen kerta on liikaa ;)) patsastelemaan Villen eteen bikineissä. Yritin lykätä tapaamista, sillä edes ajatuksen tasolla se ei ilahduttanut.

Vaan muutama päivä Villen viestin jälkeen ajattelin, että "perkele, onhan ne kuvat otettava". Vaikka mittanauhat ja vaaka kertoo muutoksesta, niin parhaiten sen osoittavat kuvat. Joten pienen henkisen tsemppauksen jälkeen myönnyin juhannusviikon kuvauksiin...

Kuvat napsittiin BodyStockilla. Ja kun sain riisuttua itseni tarpeeksi vähiin vaatteisiin, huudahdin Villelle, että tulisi nyt nopeasti ottamaan ne kuvat, jotta pääsen pukemaan päälleni. Villen eka sana oli: "Oho!" Ja ilmeisesti tämä oho tuli myönteisessä mielessä ;)

Ville kommentoi, että kroppa on muuttunut mieletöntä vauhtia. Kroppa ja kasvot ovat muuttuneet jo nyt, vaikka dieettiä ei ole vielä kovinkaan kauaa edes noudatettu. Lihakset alkavat erottua ja Villen sanoin "perseen malli on muuttunut jäätävästi" :D Eli hanuri on sekä pienentynyt että pyöristynyt.

Vaikka kuva ehkä kertookin enemmän kuin tuhat sanaa, niin ei pelkoa. Saatte tyytyä blogitekstin vajaaseen 300 sanaan, sillä mie en todellakaan aio laittaa kuvia julkisesti näkyville. Asia saattaa muuttua sitten, kun kunto on huomattavasti parempi. Mutta toistaiseksi nää kuvat pysyy miun ja Villen nähtävillä.

Vaikka omia kuvia onkin aika karmaisevaa katsella, niin olihan niistä nähtävissä selvä muutos! Aikaa on kulunut vain kaksi kuukautta, treenaamaan on päästy kunnolla vasta touko-kesäkuussa ja työn tulokset alkavat todellakin näkyä. HURJAA! Ja nää kuvat, jos mitkä, kannustavat jatkamaan samalla hyväksi havaitulla linjalla. Kyllähän mie tähän pystyn, kun taustalla on mahtava tiimi, joka kannustaa tilanteessa kuin tilanteessa!

Sentit vähenee muualtakin kuin lompakosta ;)

Vaikka ensin meinasinkin, etten tänne rupea mittoja naputtelemaan, niin naputellaan nyt kuitenkin. Sen verran paljon tuli painostusta kavereilta, että olkoon. Ehkä mie kirjoittelen tänne kuukausittain raportin, jotta muutos näkyy myös numeroina. Tilanne ekan kuukauden jälkeen oli tämä.

Välillä tuntuu, että mitään ei tapahdu. Vaikka oikeasti tapahtuu - paljonkin. Paino olisi varmaan voinut pudota enemmänkin, mutta lihaksissa on tapahtunut selvää muutosta, kuten tavoite olikin. Painonpudotus kun on kuitenkin vain yksi osa tätä, ei suinkaan se homman pointti. Fitfarmin Tero Kivinen on sen osuvasti sanonut: "Nopein tapa pudottaa painoa on leikata jalka irti". Tavoitteisiin ei ole oikotietä, eikä miulta ruveta sahaamaan jalkaa irti ;)

Takana on siis kaksi kuukautta - eli 9,5 viikkoa. Sinä aikana paino on pudonnut 5,3 kiloa. Ja vaikka välillä tuntuukin, ettei paino tule alas, on viikkovauhti noin 550g. Tämä viimeisin punnitusajankohtakaan ei ollut kaikkein suotuisin, mutta koska vaaka ei tosiaan kerro koko totuutta, niin mennään nyt näillä lukemilla ;)

Mitoissa tahti on ollut sitäkin huimempi, esimerkiksi vyötärö on kaventunut 14 senttiä!!! Ihan käsittämätöntä! Rinnanympäryksestä on kadonnut kymppi, lantiosta 9 senttiä, hauiksista pari senttiä ja reisistä yhteensä kymmenkunta senttiä. Myös pohkeet ovat kaventuneet sentin per kinttu.

Vaatteet ovat jääneet pikkuhiljaa väljiksi ja pienempää vaatekokoa on saanut käydä etsiskelemässä kaupoista, voi harmi :) Lisäksi päälle on mahtunut vaatteita, jotka ovat sopineet ylle edellisen kerran kuusi vuotta sitten.

Ja takana on kuitenkin VASTA kaksi kuukautta. Mitä tää puoli vuotta voikaan saada aikaan?!? Tahti ei hyydy, sillä saavutetut tulokset kannustavat pitämään kiinni ruokavaliosta ja saliohjelmasta. Juhannukseen liittyy monella herkuttelu ja reilumpi alkoholilla lutraaminen. Nyt miulla tulee ainakin siinä mielessä erilainen juhannus, että herkut on ihan sitä samaa settiä kuin normiarkenakin ja tähän juhannukseen ei kuulu alkoholi lainkaan.

Mie en sitten YHTÄÄN tykkää ottaa mitään peiliselfieitä, mutta PT-Villen painostuksesta olen muutamia kuvia napsinut. Ja ihan hyvä, että painosti. Näkyyhän näissä alla olevissa kuvissa pienoinen muutos ;)

Kun ei huvita...

Maanantai, sääennusteen mukaan viimeinen aurinkoinen ja lämmin päivä hetkeen, takana uuvuttava viikonloppu ja energiatasot vähissä. Tänään tuli ensimmäistä kertaa fiilis, ettei salille huvittaisi lähteä. Mietin jo töissä tekosyitä, miksi en tänään menisi tekemään selkä-hauis-treeniäni. Kaikki salikamat oli mukana lataus-, treeni- ja palautusjuomineen. Tarvitsi vain nostaa hanuri työpaikan konttorituolista, raahata se Huumaan ja treenata.

Oli itsepuhuttelun paikka. Onneksi ensimmäinen keino toimi - mietin MIKSI olen koko projektiin ryhtynyt. Mikä sai aloittamaan homman ja mikä on tavoite. Jos haluaa päästä tavoitteisiin, pitää pysyä ohjelmassa.

Kaikenlaisia houkutuksia tulee päivittäin eteen myös ruokailujen suhteen. Kävin tänään juttukeikalla LettuPojan kahvilassa - ja oishan siellä päässyt maistamaan jos jonkinmoista herkkua. Mutta pysyin tiukkana. Pelkkä kahvi riitti vallan mainiosti.

Oon joskus kuullut, että jos aikoo syödä ohi ruokavalion, kannattaa syödä peilin edessä - alasti. No mie jos menisin peilin eteen mussuttamaan alasti yhtään mitään, niin en todennäköisesti söisi kuukauteen :D Ehkä en ees yritä. Samalla metodilla sitä on ruokavaliossakin pysytty kuin millä patistin itseni tänään salille - eli MIKSI mie tätä koko hommaan teen.

Joskus tekee hyvää pysähtyä miettimään, minkä takia on leikkiin ryhtynyt. Käydä se sisäinen puhuttelu ja miettiä missä on parantamisen varaa. Onko vettä juotu tarpeeksi ja kaikki vitamiinit nautittu? Tuleeko treenattua niin kovaa ja intensiivisesti kuin voisi? Teen tätä omasta vapaasta tahdosta ja haluan muutoksen. Ja senhän mie jo tiiän "entisestä elämästäni" mikä on lopputulos, jossei pysy ruokavaliossa. Ei ainakaan toivotunlainen.

Kyllähän mie sen tiiän, ettei aina voi vetää 110-lasissa. Bensa loppuu aivan varmasti, jossei joskus pysähdy "tankkaamaan". Oman fiiliksen kannalta oli tosi hyvä, että asiaa tuli mietittyä. Tuli jonkinlainen mielenrauha tekemiseen. Kaivoin ruutupaperivihon esille ja katsoin, mihin olen jo lyhyessä ajassa päässyt. Kyseisestä vihkosta löytyy kaikki punnitus- ja mittaustulokset. Oon jo nyt saanut tältä projektilta enemmän kuin uskalsin toivoa. Miehän vien tän kunnialla päätökseen - välillä kaasu pohjassa, välillä heitetään vaihde vapaalle ;)

Uuden alussa - taas

Tänään päätin julistaa sodan kevään tautia vastaan voitetuksi. Olo on ollut jo tovin parempi, yskää ei ole, enkä hengästykään samalla tavoin kuin puolikuntoisena. Oli aika lähteä salille ensimmäistä kertaa 3,5 viikkoon.

Treeni sujui yllättävänkin hyvin. Kunnon toistot loppuun asti, mutta ei nyt heti alkuun kovimmilla painoilla. Ja kyllä käsiin jäi sellainen polte, että perille meni :) Eli hyvä fiilis jäi.

Uuden alussa oon myös ruokavalion suhteen. Huomisesta lähtien ruokavalio on entistä niukempi. Lämpimien aterioiden hiilarit pois - treenin jälkeistä ruokailua lukuunottamatta. Nyt kun kroppa on tottunut suuriin ruoka- ja hiilarimääriin, on mielenkiintoista seurata miten nopeesti nälkä tulee. Mutta toisaalta ei malttaisi odottaa, että näkee tuloksia ;)

Projektin ensimmäinen jakso 9.4.-18.5. on siis takana.
Tässä numeraalisia tuloksia:
Paino -3,4kg
Vyötärö -11cm
Rinnanympärys alta -7cm
Rinnanympärys päältä -8cm
Lantio -7cm
Reidet (oik/vas) -3cm/-4cm
Pohkeissa ja hauiksissa ei muutoksia :D

5,5 viikossa on lähtenyt yhteensä 40 senttiä ympäri kroppaa ja miusta se on jotenkin ihan käsittämätön tulos! Kun tietää, että salitreeniä ehti tehdä oikein sen reilut 2 viikkoa. Ja olin tosi skeptinen hyvin hiilaripitoisen ruokavalionkin suhteen.

Mutta mitä mie epäilemään. Miulla on henkilökohtainen raineri, joka on nää asiat miettinyt! Ja jos homma ei toimi, niin se miettii myös ne muutokset. Eihän miun tarvi kuin totella ja tehä niinku sanotaa ;)

Ei niitä tuloksia tule ilman töitä!
Kuva: wasfatnowfit.tumblr.com

Välitilinpäätös: Eka kuukausi takana

Ensimmäinen kuukausi on takana. Ja voi veljet ja siskot, kuinka nopeasti aika on mennytkään... Ekat viikot meni hujauksessa, kun totutteli uuteen ruokavalioon ja treeniohjelmaan. Sitten iski kevätflunssa. Sen jälkeen on vain yritetty toipua taudista.

Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta olen pysynyt ohjelmissa. Yhtenä päivänä söin banaanin. Voi vitsi, että siitäkin voi hankkia itselleen morkkiksen. Lisäksi pari kertaa on kiduksista mennyt pari ylimääräistä cashew-pähkinää. Ei todellakaan mitään maailmaa kaatavaa, mutta ärsyttäähän se kuin pientä oravaa, että on lipsunut ruokavaliosta. Noh, lipsumiset on nöyränä tunnustettu ja rangaistukset otettu vastaan :D

Mutta onhan tässä kuukaudessakin tapahtunut kaikenlaista taudista huolimatta. Ruokavalio on alussa tarkoituksella runsas, jotta saadaan kasvatettua lihasmassaa ja kiihdytettyä aineenvaihdunta kunnolla käyntiin. Painon ei ole ollut tarkoitus pudota ensimmäisen kuukauden aikana lainkaan.

Vaa'alla en ole rampannut, sillä se on tällä hetkellä ehkäpä huonoin mittari. Toki lähtöpaino on otettu - näppärästi viikon lomareissun jälkeen, jotta varmasti oli pienoista pöhötystä tyrkyllä heti alkuun :) No joo, alussa lähti reilu kilo nesteitä. Ja sairastellessa toinen mokoma.

Mutta vaa'an lukemia tärkeämpää on se, että kroppa on jo nyt muuttunut. Mittanauha onkin paljon merkityksellisempi vekotin kuin vaaka. Yhteensä senttejä on lähtenyt ympäri kroppaa reilusti. Toki mittatuloksia on monestakin kropan eri kohdasta, mutta esimerkiksi vyötärö on kaventunut 11 cm, lantiosta on lähtenyt 6 cm ja rinnanympäryksestä 8 cm - KUUKAUDESSA! Oon todella yllättynyt noista senttimääristä. Mutta jos tyytyväisyys tappaa kehityksen, niin siihen ei ole varaa ;)

Tässä jo odottelen innolla, mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan. Ainakin ruokavalio muuttuu - saas nähdä minkälaisia kujeita PT-Ville keksii salille. Eli innolla jatkan edelleen. Motivaatio on sairastellessa noussut entisestään. Joko sitä pääsisi nyt kunnolla hommiin!

Mittanauha on peilin ohella paljon tärkeämpi
mittaväline kuin vaaka... ;)

Näiden pukkarikaappien kanssa tehdään pian taas
tiiviimpää tuttavuutta - jahka mie tästä taudista tokenen! :)

Lähtölaukaus

Oon miettinyt personal trainerin hankkimista varmaan jo parin vuoden ajan. Mutta kai se hinta on ollut se, jonka takia pt-sopimus on jäänyt tekemättä. Mutta mikä olisi parempi kohde sijoitukselle kuin oma itsensä? Ja jos vertaa esimerkiksi omiin harrastuksiin, kuten ratsastukseen tai jokkikseen, niin halvempaahan tää on...

Ihan heti ei tule mieleen järisyttävämpää aloitusta kuin mennä tuntemattoman henkilön eteen bikineissä, jotta nähdään lähtötaso. Ja tietysti lähtötilanne piti ikuistaa myös valokuvin - niitä ette muuten ihan heti tule näkemään ;) Ja koska sekään ei riitä, niin sitten mentiin InBody-mittaukseen.

Toisaalta tuo, että oikeasti joutuu kohtaamaan sen oman lähtötilanteen voi toimia helvetin hyvänä lähtölaukauksena. Ja sellaisena se toimi miun kohdalla. InBody-mittaus tehdään uudelleen, jahka tämä puolivuotinen taival tulee päätökseensä. Ja mie en todellakaan aio olla enää näin huonossa kunnossa silloin. Kummasti tuo lähtötilanteen näkeminen motivoi tekemään kaikki treenit kunnolla ja syömään grammalleen oikein...

Oli siinä mittauksessa jotain hyvääkin. Ja onneksi aiempi salirämpyily näkyy edes vähän tuloksissa. Että ei tässä nyt sentään ihan rapakunnossa olla. Eikä tulla olemaan.

Uuden alussa

Tiedättehän ne tv-ohjelmat, joissa ihminen antaa kurkistuksen puolen vuoden mittaiseen elämäntapamuutokseen - tunnissa. Puoli vuotta on pitkä aika. Ja samalla ihan pirun lyhyt. Mutta puolessa vuodessa tehty muutos voi olla parhaimmillaan valtava.

Elämässäni on pääsääntöisesti kaikki kohdallaan. Teen työtä, josta pidän. Ympärilläni on ihania ihmisiä ja arkea ilahduttaa aktiivinen karvakorva, joka laittaa myös liikkumaan säännöllisesti. Mutta jotain puuttuu. Tyytymättömyys omaan olotilaan on jotain sellaista, jota ei hetkessä muuteta. Mutta mitä jos sille olotilalle antaa puoli vuotta aikaa muuttua - mitä tapahtuu? En tiedä, koska olen tuon puolivuotisen taipaleen alussa. Mutta tämän blogin myötä siullakin on mahdollisuus seurata muutosta.

Jos ei kiinnosta, älä lue. Blogi toimii todennäköisesti enemmän omien tunteiden kaatopaikkana, mutta tuo myös myönteistä painetta onnistua. Jos julkinen avautuminen edesauttaa yhtään saavuttamaan omia tavoitteita, niin se on tehnyt tehtävänsä.

Tervetuloa matkalle, joka ei suinkaan pääty puoleen vuoteen. Mutta tuo ajanjakso toimii toivottavasti kickstarttina aivan uudenlaiseen elämään. Ja jotta tietäisitte kenen elämään saatte kurkistaa, tässä speksejä. Ikää 31 vuotta. Ei lapsia. Liikkunut enemmän ja liikkunut vähemmän. Saliharrastelua takana pari vuotta, mutta varsinaisesta treenaamisesta en puhuisi. Painoa pituuteen nähden liikaa. Siinä ne tärkeimmät.

Koska olen monessakin mielessä perfektionisti, en ryhdy hommiin omin päin. Apunani on FitFarm-ammattilaisia kotkalaisesta BodyStockista. Heistä lisää tuonnempana.

Turvavyöt kiinni - nyt mennään!

Kuva: http://www.leanitup.com/