Halusin päästä eroon vanhoista vaatteista, sillä en aio enää palata vanhaan. Samalla toiset tavoitefarkut mahtuvat jalkaan ja istuvat itseasiassa hyvin päälle. Eivät purista tai kiristä. Ekat tavoitefarkut jäivät nekin jo isoiksi...
Uusien vaatteiden sovittelu oli samalla katkeransuloinen sukellus menneeseen. Edellisen kerran oon ollut tämän kokoinen vuonna 2008, silloin tosin painoa oli 3-4 kiloa vähemmän, mutta niin oli vähemmän lihaksiakin. Mutta nyt miulle mahtuvat niiltä vuosilta säästetyt, pienimmätkin vaatteet päälle.
Voisin väittää, että oon paremmassa kunnossa kuin koskaan aikuisiälläni. Elämässä tapahtui parissa vuodessa niin paljon asioita, ettei kaikkea voi selittääkään. Huono fiilis ja murheet saivat syömään, juomaan ja lihomaan. Muutama vuosi sitten olin isoimmillani, painoa 14 kiloa enemmän kuin nyt.
Samalla kun oon ihan helvetin ylpeä siitä, että oon pystynyt muuttamaan elämäni ja elämäntapani, en todellakaan voi heittäytyä tyytyväisyyteen. Miulla on taipumuksia antaa itseni lipsua sovitusta, jos huomaan olevani tyytyväinen tilanteeseen. Sitä helposti antaa itselleen eri vapauksia syömisen tai treenaamisen suhteen. Niin ei ole onneksi nyt tapahtunut, mutta kiusaus on ollut järjettömän suuri.
Viime viikkoina oon käynyt väittelyä itseni kanssa siitä, miksi en voi ostaa karkkipussia, suklaapatukkaa tai jätskiä. Kroppa huutaa hiilareita, mutta ei niitä saa. PT-Villelle oon manannut pari viikkoa, että koko ajan on makeanhimo ja tekee mieli lipsua. Oon oikeesti käynyt henkien taistoa asian tiimoilta. En tiedä milloin nää mielihalut loppuvat, mutta helppoa tää ei ole. Tai periaatteessa pitäisi olla. Tää muutoshan tehdään käytännössä ruokakaupassa. Jos ei osta kotiin mitään ylimääräistä, ei mitään ylimääräistä tule syötyä...
Vaatekaupoissa meinaan vanhasta tottumuksesta napata sovituskoppiin liian suuria vaatteita. Ai sitä riemun määrää, kun päälle mahtuu entistä pienemmät vaatteet. Eikä pelkästään mahdu, vaan sopii. Koska oma pää ei aina meinaa pysyä muutoksessa mukana tai tajuta sitä, että onhan tässä pienennytty, otin parit peiliselfiet. Jos nää auttaisi pitämään näpit irti herkuista ja muistuttaisivat jo tehdystä työstä...
Niin ja Villelle kiitokset, tää muutos ei olisi toteutunut tähänkään tilanteeseen asti ilman siua. On mahtavaa, että tuki ja turva, ja samalla hullu rääkkääjä löytyy puhelinsoiton päästä.
Ja vastaus otsikon kysymykseen. Vaikka jotkut postaukset eivät ehkä siltä vaikutakaan, niin kyllä mie oon ihan oikeasti tyytyväinen :)
 |
| Välillä kuvia "siviilivaatetuksessa". Melkein jo ootan viileitä syyspäiviä, jotta pääsen käyttämään uusia vaatteita ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti