Mitä hittiä?!

Tässä on tullut otettua melko jäätävä lähtölaukaus uuteen saliohjelmaan. Siinä missä muut saattavat viettää viimeisiä lomapäiviään terassilla tuoppi kourassa tai biitsillä aurinkoa palvoen, oon mie käynyt Villen rääkkäämänä tekemässä kaikki uudet ohjelmat hittinä viikon sisään. Ja kyllä muuten tuntuu! 

Selkä-hauistreenissä löydettiin ihan uusia ulottuvuuksia leuanvetojen ja osamaastavetojen kautta, hauikset väsytettiin aivan loppuun. Jalkatreeni on muutenkin jotain niin hullua, ettei sanat enää riitä edes kuvaamaan. Ensimmäisten kuukausien aikana miulla ei ollut treeneissä ollenkaan rintatreeniä, mutta nyt on. Ja voi jessus, minkälaista rääkkiä se onkaan, ojentajista puhumattakaan. Siihen kun lisätään vielä tän aamun hullu olkapääjumppa, niin voin sanoa, että tietää tehneensä! Tänään alkoi kyllä jo naurattaa Villenkin kommentti. Kysyin että onko nyt kiva, kun oot tehnyt miulle ihan pimeen ohjelman. Ville vastasi: "Alkaa jo vähän säälittää" :D Se ehkä kertoo jotain treenien kovuudesta.

Aika monta kertaa on jo treenin alussa tuntunut, että voimathan loppuu ennen kuin ehtii koko jumpan aloittaa. Mutta kummasti niitä voimia löytyy kuitenkin. Helvetinmoisella sinnillä ja sisulla sitä on saatu kaikki treenit kunnialla läpi. Villeä nauratti miun eka rintatreeni, tai lähinnä sen tuottama kiroilu: "Nyt se kiroilee kesken sarjojen, mutta parin kuukauden kuluttua vasta viimeisissä toistoissa".

Rintatreeniä käsipainoilla, kuvaajana itse pt-perkele Ville ;)

HITissä tehdään sarjat niin, että ekat toistot ovat tooooooodeeeeelllaaaaaa hitaita. Jossei jo tuossa vaiheessa tunne poltetta, tekee todennäköisesti jotain väärin. Toisessa sarjassa negatiivinen vaihe on edelleen hidas, positiivinen tehdään nopeammin, muttei hosuen. Ja kolmannessa sarjassa otetaan viimeisetkin luulot pois - eli lihas pumpataan totaaliseen "failureen" niin kauan, ettei yksinkertaisesti enää pysty yhteenkään toistoon. Jokaisessa sarjassa pyritään 15 toistoon.

Kyllähän treenistä saa täysin erilaiset tehot irti, kun jumppaa jonkun ohjauksessa. Vähän jänskättääkin, miten saan treenit yksin tehtyä. Mutta sovittiin että saliohjauksia otan nyt noin kerran viikkoon, jotta saadaan ohjaukset säännöllisemmiksi. Pysyy hyvä meininki tekemisessä ja tahti yllä. Rasvanpolttoa tehostetaan salitreenin päälle tehtävällä puolen tunnin aerobisella. Eli jos ei jostain kumman syystä ole vielä ihan rikkipoikkikatki salitouhuilujen jälkeen, niin crossaririmpuilun jälkeen varmasti on :D

Neljä HIT-treeniä pt-ohjauksessa viikon sisää vetää
melko voimattomaksi... Mutta eihän tätä hikistä,
kaikkensa antanutta olotilaa voita mikään!

Melkein voisin tehdä osoitteenmuutoksen suoraan Huumaan. Viime päivinä treenit ovat oheistoimintoineen venyneet useampaan tuntiin. Keskiviikkona InBody-mittauksen, treenin, aerobisen ja suihkun jälkeen huomasin viettäneeni Huumassa yli neljä tuntia. Tulee ainakin salikortille vastinetta ;)

Ja vaikka tää kaikki on toisinaan tosi puuduttavaa, raskasta ja hullun rankkaa, niin tykkään tästä ihan perkeleen paljon! Onnistuneen salitreenin jälkeinen olotila on todella euforinen. Ja kun huomaa kehityksen, jaksaa pyyhältää 4-5 kertaa viikossa salille antamaan kaikkensa. Mie oon jäänyt koukkuun...

No pain no gain - sisäisen masokistin etsinnässä?

Sain mielenkiintoisen pyynnön, että kirjoittaisin blogipostauksen aiheesta lihaskipu treenatessa tai pikemminkin treenin jälkeen. Koska "tilaus" oli hieman ympäripyöreä, niin tekstikin on sitä. En varsinaisesti tiedä minkälaista tietoa nimimerkki No pain no gain? kaipaa tältä postaukselta, mutta toivottavasti tästä on jotain iloa ;) Ja miulle saa esittää toiveita blogipostauksien aiheisiin liittyen - katsotaan miten pystyn ketäkin "palvelemaan" :)

Itehän oon täällä ruikuttanut varsinkin jalkapäivien jälkeen, että kävely muistuttaa paremminkin rollaattorilla liikkuvan vanhuksen kuin salilla käyvän nuoren naisen menoa. On hyvä muistaa, että kovasta treenaamisesta on kulunut aikaa enemmänkin, eivätkä lihakset ole ehtineet tottua kovaan treeniin. Ja mitä useammin saa tehtyä kunnon treenin, niin sitä vähemmän lihaksiin jatkossa koskee.

Maanantain jalkatreenistä oon palautunut paremmin kuin uskalsin odottaa. Toki oon pitänyt (urheilutermejä käyttäen) jalat liikkeessä ja venytellyt oikeina ajankohtina. Tässähän jo odottelee liiankin innokkaasti seuraavaa jalkajumppaa :)

Miulle se treenin jälkeisten päivien lihaskipu on hyvää kipua. Tiedän että treeni on "mennyt perille" ja kehitystä tapahtuu. Samalla se on muistutus siitä, että kovasta työstä huolimatta täytyy myös levätä, sillä lihas kasvaa levossa.

Sekin on hyvä muistaa, että eihän se itse treenaaminen satu - tai sen ei ainakaan pitäisi sattua. Treenatessa tuntuu lähinnä lihasväsymystä. Lihaskipu tulee jälkijättöisesti - pieniin lihasryhmiin pääsääntöisesti seuraavana päivänä ja suuriin lihasryhmiin päivää myöhemmin. Erittäin rankasta treenistä palautuminen vie kolmekin vuorokautta.

Kuva: www.bringingbackawesome.com

Ville vastaa ;)

Aiheestahan löytyy tietoa ja "tietoa" netin uumenista valtavasti. Koska halusin tähän tekstiin parempaakin tietämystä kuin omani, pyysin personal traineriani Ville Ahvenaista kommentoimaan aihetta. Villen teksti on merkitty kursiivilla, jotta tiedätte mikä on omaa sepustustani ja mikä Villen :)

Lajista riippuen lihaskipu ei ole välttämätöntä kehitykselle. Monessa lajissa lihaskipua tulee välttää, koska se vaikeuttaa seuraavaa treeniä. Esimerkiksi kehonrakennuksessa lihasten kipeytyminen on arkipäivää ja sitä ei niinkään vältellä, sillä samaa lihasryhmää ei tarkoituksella treenata montaa kertaa viikossa, vaan annetaan lihaksen palautua rauhassa ja keskitytään seuraavaan lihasryhmään mahdollisimman tehokkaasti. 

Kun lihakseen tulee treenistä aiheutuvia mikrorepeämiä, ne pyritään täyttämään oikealla ravinnolla ja levolla jolloin lihas kasvaa. Kipu myös kertoo, onko treenattava lihasryhmä onnistuttu kohdistamaan oikein. Pääsääntöisesti lihaskipu on itselle merkki onnistuneesta treenistä, vaikka monen tutkimuksen mukaan kipu ei olekaan välttämätöntä kehitykselle. Voisin väittää, että jos lihakset eivät tule koskaan kipeiksi treenistä, ei treenata tarpeeksi kovaa.

Se miten kivusta oppii nauttimaan on yksilöllistä. Itselleni lihaskipu on merkki siitä, että treenissä on onnistuttu ylittämään itsensä ja tehty kovempi treeni kun edellisellä kerralla. Pelkkä treenaaminen ei kuitenkaan kasvata lihasta vaikka niin moni kuvittelee. Lihas vaatii kehittyäkseen oikeanlaista ravintoa ja lepoa yhtä paljon kuin kovaa treeniä.

Suosittelen myös venyttelyä, sillä se parantaa lihaksen aineenvaihduntaa ja lihas palautuu nopeammin. Myös kevyet lämmittelyt tehostavat palautumista, mutta kipeytynyttä lihasta ei tulisi venyttää! Jos esimerkiksi jalat ovat kipeytyneet edellisestä treenistä, suosittelen venyttelyä noin 2-3 tuntia treenin päättymisestä ja aamulenkkiä kunnes jalat vertyvät. Tämän jälkeen kevyttä venyttelyä. Näin mahdollistetaan lihaksen nopeampi palautuminen ja ravintoaineiden tehokkaampi kulkeutuminen lihakselle. 

Kuva: firstcovers.com