Jalkapäivä aloitettiin "kevyellä" lämmittelyllä, jonka jälkeen olin jo valmis lopettamaan ;) Treeni sisälsi muun muassa Smith-kyykkyjä, prässiä, reidenojennuksia ja -koukistuksia, maastavetoja ja pari settiä pohkeille.
On se mieli kummallinen kapistus. Kun pää on valmis lopettamaan, meuhkaa pt-Ville vieressä, että "siehän teet!" Niinhän mie tein. Kiroilin, huusin ja tein - viihdettä muille salihemmoille ;) Ja toistoja tehtiin niin kauan, että enää ei yksinkertaisesti irronnut enempää.
Sitä poltetta ei voi verrata mihinkään aiempiin treeneihin. Ennen jalkatreenejä mie en ole oikeesti tehnyt näköjään kuin pelkkiä lämmittelyjä salilla. Nyt mie tiiän miltä tuntuu treenata kunnolla. Kokonaisvaltainen tärinä saatteli kotiin ja jo treenin päättyessä tuntui siltä, että mie en liiku pariin vuorokauteen mihinkään niillä jaloilla. Kytkytinjalan tärinän perusteella tarpeeseen tulisi auto, jossa on automaattivaihteisto ja vakionopeudensäädin ;)
Pienestä kitinästä huolimatta sain muutaman kehun pt-Villeltä (säälistä, ehkä), että kyllä jaloista voimaa löytyy. Ne voimat pitää vaan osata puristaa ulos!
Se on kyllä kumma miten paljon enemmän itestä saa irti kun joku on huutamassa vierellä että tee tee TEE!!! :) Innolla ja uteliaisuudella jään seuraamaan sun puolivuotista matkaa :) Tsemppiä!! www.bettybeastmode.blogspot.fi. P.S. Mulla on pienenä idolina Anna Joentakanen, sitä kautta tännekin löysin ;)
VastaaPoistaNiinpä! Villellä on tehokas tapa rääkätä: "jokaisesta vajaasta toistosta tulee viisi toistoa lisää" :D Eipä juuri lintsata noissa treeneissä :)
PoistaKiitos tsempistä ja mielenkiinnosta blogia kohtaan - tulen varmasti vastavierailulle! Tsemppiä siullekin ;)