Kaksi kuukautta takana...

Aika paljon on tullut kysymyksiä siitä, miten paljon on senttejä ja kiloja lähtenyt milloinkin. Ja vaikka ne kertovatkin muutoksesta, eivät mitkään mitat ole miun mielestä se homman tärkein juttu. Tietoisesti en oo myöskään halunnut tänne tehdä mitään hiton mittataulukkoa, koska sitten keskittyminen kääntyy ihan vääriin asioihin.

PT-valmennusta on nyt takana reilut kaksi kuukautta, ja paljon on tapahtunut. Vaikka ne mitat ovatkin muuttuneet, niin olennaisinta on se muutos, joka on tapahtunut pään sisällä.

Ruokavalio ja säännöllinen ruokarytmi ovat poistaneet niin makeanhimon kuin alituisen napostelun "tarpeen". Kaupasta tulee ostettua ainoastaan "sallittuja" ja ruokavalion mukaisia tuotteita. Keittiövaaka on jatkuvassa käytössä eikä nälkä ole vieläkään juuri päässyt kiusaamaan.

Aamulenkit ovat kuuluneet rutiineihin ennenkin, mutta nyt tulee tehtyä vähintään puolen tunnin lenkki viisi kertaa viikossa. Kuntosalista on tullut, ei nyt ihan toinen koti, mutta melkein. Oon tosi innostunut salitreeneistä, ja Villen ja Eikan kanssa on ilo käydä treenaamassa. Jätkien ohjaukset on tosi rankkoja, mutta jollain masokistisella tavalla mie oon oppinut tykkäämään niistä paljon! Siinä missä alussa odotin treenejä ehkä hieman pelonsekaisin tuntein, niin nyt ootan sitä, miten paljon jätkät saa miusta irti.

PT-ohjausten myötä oon oppinut myös treenaamaan itsenäisesti paremmin. Tiedän miltä treenin pitää tuntua. Miten se polte pitää voittaa, nujertaa ne omat väsymystilat, nollata pää ja tehdä niin pitkään kuin kropasta irtoaa viimeinenkin toisto. Sellaisen treenin jälkeen on todella hyvä fiilis, eikä mikään oo parempaa kuin kerta toisensa jälkeen rikkoa rajansa ja voittaa itsensä! Jokainen meistä on kuitenkin itsensä pahin vastustaja...

On noissa lihaksissakin kai
jotain pientä tapahtunut ;)